mpä, mpä.
käsille meni kulmien virittelyt, prkl. paljoo ei onneks ota päähän, ko vähän vaan.
jotenki tuntuu et ei kerpele, mitähän miä ja tästä asiasta odotan. no itseasias kyl tiedän et mitä, mut ko ei vaa saa suutaa auki. eikä todellakaan, en halua sen olevan mikää puhelu, vaan ihan kosketusetäisyydellä toimiva puhekeskustelu.
joko minut on tajuttu liian selvästi, tai sit ei oo mitään hajuu min tuntojen todellisesta tilasta. molempi pahempi. en itseasias kyl tiedä kumpi noista olis kamalampaa. ehkä just toi et minut on tajuttu näitten kaikkien vihjailujen perusteella ja sen takia ollaa ”kylmiä”.
no mut ei sillä, edelleen on silmät auki, eikä katsetta oo rajattu liian tarkkaan.
onko pakko jos ei taho? mitään ei oo pakko jos ei taho, ei yhtään mitään. (vaikka kuinka haluais)
