luulis olevan juu.. miks sitä ihmisen pitää sitten olla niin pirun utelias, että tahtoo tietää enemmän. ihan niinko nytkin, mikään ei oo taas niinko tahtoo, eihän se koskaan ole, mut se mitä yritän nyt sanoa on, että tahdon jotain sellasta mitä en varmaankaan voi saada. enkä mielipahan pelossa uskalla pyytää. :/ vaikeeta tämä hiihtäminen, varsinki ko en oo suksia omistanu moneen vuoteen ja kuka nyt loskakelillä hiihtelemää lähtiskään.
pienessä mielessään sitä toivoo että päiväunien kohde lukee tätä ja tajuaa et ”ahaa” (idealamppu) sehän olen minä! ja soittais ja sanois että ”kuuleppas tyttö, se on nyt sellanen juttu että nyt sinä ja minä ollaan me.” (aika karrikoitua mut jotain sinnepäin) 😀
kiitos ja näkemiin.
