Otsikossa mainittu painotuote ei oo vieläkään saapunut. Kauanko tässä oikein joutuu kärvistelemään?
Tuntuu, että vastapuoli oikein tahallaan venyttää prosessia, varsinkin, kun vahingossa joutu vielä törmäämään. Silmät tietysti tiukasti pelikoneessa, ettei tarvitse moikata. Eipä sillä, ei olis huvittanutkaan, kun ei ole mitään asiaa, ja ystävää ei ko. henkilöstä enää tule – ei edes kaveria.
Jestas että voi ottaa päähän. Miä haluan olla taas oma itseni, ja siihen vaaditaan se yks pirun kirje, että tiedän kaiken taas järjestyvän niin sanotusti kotiin päin.
Mikään ei taas oikein suju, sen todistaa eilen väännetyt mokkapalat 😀 😀 😀 Noh, isännälle kelpas kuitenkin oikein hyvin, se riittää. :]
Kuumaliimapistoolin etsintään, mars!