Lähtökohtaisesti uskon, että huonoja valintoja on turha katua. Valitsematta jättäminen on paljon pahempaa. Huonoista valinnoista oppii ja saa ainakin tarinoita kerrottavaksi- välillä jopa suurella viihdearvolla.
Silti, uhrattuani melkoisen paljon yhden kansallisimmista tieteistä alttarille ja todettuani ettei meitä kovin hevin oteta edes vaihto-opiskelijoiksi saati töihin, en voi olla mulkoilematta nuorempaa minääni vähintään paheksuvasti (todellisuudessa ravistelisin ja huutaisin jos saisin tilaisuuden). Ihanko oikeasti oli pakko valita se koulutus, millä hyvin todennäköisesti saa töitä Suomessa… Suomessa, missä puolet elämästä valuu hukkaan, verottaja vie puolet rahoista ja sekin, mitä jää käteen, menee auringonvalon ja lämmön puutteen paikkailuun.
Kun tavallaan, voisi myös opiskella sellaista, millä saa töitä yhtä lailla Suomessa kun muualla. Muuttaa sellaiseen paikkaan, missä puolet vuodesta ei kulu säätä kiroilemalla. Ja verottajakin saattaisi olla sitä mieltä, että itse ansaitusta pitää myös voida nauttia.
Edelleen- rakkaat esi-isät, mikä teitä riivasi kun päätitte ensimmäisen talven jälkeen jäädä tänne. Rakas äiti, ihanko pakko oli synnyttää lapsia lisää paikkaan, johon aurinko ei todella paista.
Kirkasvalolamppu ja elefantin annos d-vitamiinia auttavat nipinnapin selviämään arjesta marraskuussa (ja siitäkään en ole niin varma sitten kun luottolasku tulee lisättynä em. ostoksilla).
Edit. Kirkasvaloa&Co paremmin toimii vitonen tenttituloksena noin heti aamutuimaan.