Eilen se iski hampaansa minuun.
Tämä enemmänkin kirjoittajia vaivaava hektinen tila voi iskeä myös piirtäjiin. Veikkaisin että piirtäjillä se on vielä karmeampi kokemus, koska edessä voi olla A3- tai A2- kokoinen arkki tyhjää, kuolemanvalkeaa paperia.
Saan syyttää itseäni, sillä teippasin arkin piirustuspöydän kaltevaan tasoon sen enempää aihetta miettimättä. Hetken valmisteltuani työvälineitä vilkaisin arkkia ja asetin lyijykynän paperille.
”Lumisokeus” iski heti.
Ei aihetta, ei ensimmäistäkään viivaa.
Mikä hirvittävä olotila.
”Alat vaan piirtää jotain, kyllä se siitä…”
Ei onnistu meikäläisen kohdalla moinen. Jos alan piirtää ilman aihetta, niin siitä ei tule mitään. Siitä tulee tuhoon tuomittua harhailua tuohon ”valkoiseen erämaahan”, joka ei tunne armoa yhdenkään kohdalla.
Väkisin aloitettu viivan veto alkaa horjua ja hapuilla jossakin vaiheessa, kunnes piirrosjälki menettää muotonsa ja kuolee nopeasti ilman minkäänlaista vastaväitettä.
Jospa tänään saisin edes ensimmäiset hahmotelmat tehtyä, ensimmäiset viivat.
Piirustustasolla odottaa A2 -arkki kirkkaanvalkoista paperia.
Aihe? Keskiaikainen kauppapaikka/tori yläviistosta kuvattuna.
Saa ainakin perspektiivi-piirustusta harjoitettua.
Sitä ennen kumminkin vielä pari kuppia kahvia.
—B—