Laulu soi korvissa. Tänään on perjantai ja viihdyn stereoiden voimalla. ajatellu jos hankkisin ipodin tai vastaavan, joku härveli, missä kuunnella tunteita.
voimaalla ja tahdolla.
hiljaisuus on kuin kieli. Se on suussa vaikka soi. Se ei mene mihinkään,vaikka kuinka sillä huudan tai sille huudetaan…
Onkohan kukaan ajatellut tätä painajaista, missä joku yrittää olla jotain mitä on aina kaivannut. Mutta sitten se on paikallaan, kuten kieli…
Ai kun on jännää 😉
Ihanaa. lopututon pelko siitä että musiikki tulee ja kertoo mihin mennä tai mitä tehdä. tuntuu niin hienolta kuunella musiikkia ja tehdä jotain hyvää itselleen.
Otan kitarani ja kokeilen mitä sointuja sieltä lähtee 😉
Tuntuu kuin musiikki voisi tehdä kaiken puolestani. Tuntuu niin rajulta, niin viatonta, neitseellistä. ja silti se on vain perussävel. tuttu ja turvallinen C-molli.
Pidän siitä kiinni kuin rakastajasta.