HUOH.
ajattelin löysätä hieman. ainakin yrittää. eipä siinä että olisin pipokireel lajikumppaneilleni vaan itselleni. Lajikumppanit toilaikoot omiaa ihan rauhassa, ei sekään kai mun asia oo. Sivusta voi vaa kattoo ku jengi puree omia ranteitaa eikä kuuntele. En mäkää kuuntele, heh siksipä olin eilen ihan vitun vihanen itelleni. en voinu käsittää miten voin toimia niin että joudun ite nesteisiin.Ei se sinäänsä haittaa, kunhan pitää pään kasassa.
Ehei, en luovuta koskaa. se on niin että mä taistelen onnestani.
En pysty muuttaa maailmaa päiväs, enkä itteeni ehkä koskaan.
Pitää päästä uimaan.
vedessä ajatus selkiytyy.
Siis mä olen niin elossa kun olla voi ja mulla on positiivist energiaa vaikka jakaa. 😀 Mut en mä mitää jaa , perkele. Näihin sanoihin.
http://www.youtube.com/watch?v=g6U_BEiYU8I
sen verta herkällä, et tämä itkettää.