Tiedätkö sen tunteen, että kun eroaa illan päätteeksi uudesta ihmisestä, jonka kanssa on viettänyt ensimmäiset treffit, ei oikein uskalla ajatellakaan mitään siihen ihmiseen tai iltaan liittyvää, ei tohdi tehdä mitään analyysiä tai yhteenvetoa illan kulusta – sitä yrittää vaan surffata nukkumaanmenoon asti sen ilmaan viipyilemään jääneen fiiliksen varassa, ikään kuin kaiken liika funtsiminen voisi jotenkin pilata sen tai rikkoa tunteen.
Kysymykset – kuten no, oliko hän mukava? tuntuiko hyvältä? viihdyinkö mä? viihtyiköhän se? – ne ovat kuin kuuma peruna, johon haluaa palata vasta yön yli nukuttuaan.
Jos joku kysyisi nyt että miten meni, vastaisin ympäripyöreästi ”ihan jees, oli ihan kivaa, katsotaan nyt miten homma etenee”.
Jep jep 😀