Kummallista miten fiilikset voi kiihdyttää lyhyen ajan sisällä pohjamudista korkealle taivaisiin tai takaisin sinne synkkääkin synkempiin syvyyksiin.
Luulin kaipaavani kipeästi taukoa ja aikaa itselle ja omille ajatuksille, mutta tuntuu kuin sekoaisin entistä pahemmin märehtiessäni kaikkea keskenäni. Ensin on tärkeää olla rauhassa yksikseen, ja sitten vituttaa kun ei miehestäkään kuulu mitään. Faktat ja fiilikset menevät sekaisin, jostain tulee elämää suurempi kynnyskysymys tänään ja huomenna se tuntuu vähäpätöiseltä sivuseikalta. Eilen sillä ei ollut mitään väliä.
En tiedä mitä ensi viikolla tapahtuu kun T. palaa kotiin. Toivoisin siihen mennessä tietäväni edes mitä itse haluaisin tapahtuvan. On vähän helpompaa nostaa kissa pöydälle kun on edes omista ajatuksistaan suurin piirtein selvillä.
Kelitkin on ihan perseestä. Ilman tälle viikolle buukattuja keikka- ja urheilumenoja olisin jo matkalla minne tahansa lämpimämpään.