Olen havahtunut viime päivinä näkemään selvästi, miten hillitön ja myös kuluttava vauhti tässä on ollut keväästä asti päällä biletys- ja seikkailurintamalla. Siinä on tainnut jokunen herkkä sielukin joutua kolhituksi – vahingossa, vaikkei se mikään puolustus ole. Vituttaa tajuta, että se mikä itselle oli vain harmitonta hupia, on ehkä satuttanut jotakuta oikeasti.
Ensimmäinen pieni kriisinpoikanen T:n kanssa herätti mut myös kelaamaan viime viikkojen tapahtumia ja peilaamaan, millaista taustaa vasten mä itse pelaan tätä orastavaa ihmissuhdetta. Mitä on tullut tehtyä ja millaisiin tulkintoihin se voi johtaa. Senkin tajusin, että tämä ”juttu” T:n kanssa alkaa olla mun kohdalta kaukana harmittomasta huvista. Pelottavaa.