Moikka!
Alan olla elävien kirjoissa, eli kuume on pysynyt suht alhaalla nyt illan. Voin siis käydä vähän paremmin läpi viime päiväisiä tapahtumia. Siis mitä helvettiä? Jengi on ihan sekasin päästään! Mä en voi käsittää.
Mähän kerroin, että mulle tulee vieras eli lahja Lontoosta. No niitä vieraita tuli kaksin kappalein. Pariskunta. Aluksi sitä kuvittelee, et ihan kiva varmaan. Mut heti kun olin hakenut ne meille niin alko se huuto. Ei helvetti, se oli jotain aivan kauheeta. Ihan sama kenen kotona ne oli, ihan sama mitä kello oli. Kauheeta tappeluu. Ehti olla 2 tuntii mun luona niin oltiin jo lähdössä eri osoitteisiin. No kun aamu valkeni niin ei se paljoa parempi ollut. Koko ystävänpäivä meni siihen, että ne haukku toisensa lyttyyn ja ilta jatkui vielä paremmin; kännissä ja vielä jatkoivat toistensa haukkumista. Mä en tiedä olisko mun pitänyt tuntea itseni onnekkaaksi siinä vaiheessa, että en ole itse samanlaisessa suhteessa mutta tunsin lähinnä sääliä itteeni kohtaan. Koska ne pilas sekä mun viikonlopun, mutta ennen kaikkea oman matkansa.
Viikonloppuhan meni ihan perseelleen muutenkin, au revoir ns. ystävät. Tuli selväksi sekin totuus heistä, jepa jee. Eipä tippaakaan kiinnosta nekään. Sanokaa mun sanoneen, että tiesin että tässä käy näin, mut ei se mitään aika näyttää yleensä.
Sitten oli viel pari muuta issueta joista en halua puhua, perheeseen ja parisuhteeseen liittyen. Hohhoijaa ja heti törkee kuume päälle ja saikkua. Eli en ole päässyt töihin,että olisin päässyt arkirytmiin kiini vaan hämmästelen tääl edelleen näit tapahtumia.
En tiedä olenko hidas, mutta liian paljon tapahtui liian lyhyessä ajassa ja mä en jotenkin osaa sulattaa sitä. En halua sanoa sen enempää.
Sitten kun olin palellut taksitolpalla jo sen tunnin sunnuntain vastaisena yönä niin joudun sanaharkkaan erään porukan kanssa. Ne seiso siinä ihan pokkana ja selitti jotain et ulkomaalaset ja varsinkin eräs tietty kansa elää meijän rahoilla jne jne. Mä niin kun räjähdin kunnolla. Mun mielestä tollanen lässyttäminen on aivan saatanan törkeää, noloa ja epäkunnioittavaa ja mä en sietänyt sitä hetkeekään just sillon. Mua suututtaa sikana, että puhutaan tolleen muista ihmisistä. Se on väärin luokitella toisia tolleen ja yleistää ja niin edelleen. Varsinkin kun minä en ole täysverinen suomalainen ja mä olen rakentanut oman elämäni omilla käsilläni ja maksanut taatusti jokaisesta pennistä, että minua sorretaan tuolla tavalla. Moni mahtaa ajatella, että ei ne varmaan minusta puhuneetkaan. Eivät varmasti puhuneetkaan, mutta kysymys ei ole siitä, kysymys on siitä että nyt eletään vuotta 2009 ja tällaisessa valtiossa kuin Suomi olisi hemmetti soikoon aika avata silmät. Kyllä jokainen ihminen ansaitsee kunnioitusta niin kuin muut, kunnioitus tulee ansaita, se on totta mutta hitsi kun vaan suututtaa tuollaiset ihmiset.
Sit tuli yhden toisen henkilön kanssa puhetta siitä millanen mä olen. No en mä tiedä edelleenkään millanen mun pitäis olla mutta mä oon kuumaverinen, temperamenttinen ja tunteellinen. Oon aina ollut, enkä voi sille mitään. Ehkä se juurikin johtuu siitä että minussa on jotain muutakin verta, en tiedä mutta hitto soikoon jos mä jostakin tykkään niin mä annan sen myös näkyä ja kuulua. Se on vain tyypillistä minulle.
Sit oon miettinyt sitä kun puhutaan siitä, että mitä ihmisellä on elämässään. Niin mistä me puhutaan silloin? Mikä on mikään? Onko materialistinen ja taloudellinen asema se mikä määrittää ihmisen arvon? Onko sellaiset asiat niitä jotka saavuttamalla me tunnemme kuuluvamme parempaan ”luokkaan”? Ja jos näin on niin miksi näin on? Onko se itsemme vuoksi vai muiden vuoksi? Ja mitä on onni jos se määritellään noin?
Mä luulin pitkään, että saavuttamalla jotain tietynlaisia tavoitteita taloudellisesti niin olisin onnellinen. Mutta totuus on se, että ei se tehnyt minusta yhtään onnelisempaa.
Sä voit omistaa koko maailman ja sä voit olla silti surullinen koska sulla ei ole sitä yhtä asiaa jonka sä eniten haluisit.
Se voi olla lapsi, rakkaus, joku suurempi asia joka tapauksessa.
Sä voit istua kalliolla kattomassa aaltojen paiskaituvan rantahietikkoon ja miettiä, että miten kaikki voi olla ei mitään.
Ja se mitä joku on ei mitään toiselle, se voi olla kaikki sinulle.