Jälkikäteen moni läheinen on lausunut saman lauseen.
”Olisi pitänyt huomata”.
Muistiin nousee vetäytyminen, soittamatta jääneet puhelut tai tapa puhua menneestä, joka silloin tuntui oudolta.
Tutkimusaineistot kertovat tästä jälkiviisaudesta jotain, mikä kannattaa tietää.
Loppuvaiheita on neljä erilaista
Vuonna 2003 JAMA-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin yli 4 000 kuolleen ihmisen toimintakykyä viimeisen elinvuoden ajan.
Aineistosta erottui neljä erilaista kaarta: äkillinen kuolema, syöpä, elinten vajaatoiminta ja hauraus.
Kaaret poikkeavat toisistaan niin paljon, ettei yhtä yhteistä kuvausta viimeisistä kuukausista ole olemassa.
LUE LISÄÄ: Kuolemanpelko ohjaa elämääsi enemmän kuin luulet – näin mielesi reagoi väistämättömään
Syövässä lasku alkaa noin puoli vuotta ennen
Selkein kaari erottuu syöpäkuolemissa.
Toimintakyky säilyy noin viiteen tai kuuteen kuukautta asti suhteellisen hyvänä ennen kuolemaa.
Sen jälkeen lasku on jyrkkä ja tapahtuu pääosin viimeisen kolmen kuukauden aikana.
Kyse on mitatusta toimintakyvystä, ei siitä, miten ihminen käyttäytyy tai puhuu.
Viimeiset kolme vuorokautta erottuvat mittauksissa
The Oncologist -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 357 potilasta ja kirjattiin kymmenen kliinistä merkkiä kahdentoista tunnin välein.
Viisi merkkiä ennusti kuolemaa kolmen vuorokauden sisällä yli 95 prosentin tarkkuudella.
Niihin kuuluivat muun muassa rannevaltimon sykkeen katoaminen, virtsanerityksen väheneminen ja hengityksen muuttuminen jaksottaiseksi.
Merkit ovat kliinisiä, eivät käytöksellisiä
Mitä tutkimuksissa oikeastaan mitattiin?
Kuukausien mittakaavassa kysymys oli siitä, jaksaako ihminen nousta portaat tai pukea itsensä.
Viimeisten päivien mittakaavassa katsottiin, tuntuuko ranteessa syke ja miten hengitys kulkee.
Kummassakaan ei kysytty, soittaako hän enää yhtä usein tai puhuuko hän eri tavalla.
Juuri se väli, johon läheisen havainnot osuvat, on tutkimuksissa edelleen lähes tyhjä.
Miksi jälkikäteen kaikki näyttää selvältä
Muisti kirjoittaa tarinan uudelleen sitten, kun loppu on tiedossa.
Mieleen jää se kerta, kun hän ei vastannut puhelimeen.
Ne viikot, joina hän soitti kahdesti ja nauroi vanhalle vitsille, katoavat, koska ne eivät sovi tarinaan.
Sama vetäytyminen olisi voinut edeltää flunssaa, raskasta työjaksoa tai ihan tavallista huonoa kuukautta.
Varmuus syntyy siis vasta jälkeenpäin, ei silloin kun tilanne oli päällä.
Läsnäolo ei vaadi ennustamista
Merkkilistan puuttuminen ei vie mitään pois.
Jos läheinen vetäytyy, siihen voi vastata tietämättä, mitä se tarkoittaa.
Voit istua alas, soittaa uudelleen tai kysyä kuulumiset toiseen kertaan.
Ne teot ovat yhtä arvokkaita riippumatta siitä, mitä seuraava vuosi tuo.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Tutkijat selittävät, miksi julkkiksen kuolema voi tuntua hyvin henkilökohtaiselta — suru on normaalia
