Aloitat juoksemisen, ja kolmen viikon jälkeen lopetat sen.
Aloitat espanjan kielen opiskelun, ja neljännen tunnin harjoittelun jälkeen unohdat koko sovelluksen.
Sitten luet, että pysyvä tapa syntyy 21 päivässä, ja päättelet epäonnistuneesi.
Mutta see luku, 21 päivää, ei ole peräisin tutkimuksesta.
Tunnetuin luku on 66 päivää
University College Londonin terveyspsykologi Phillippa Lally pyysi 96 vapaaehtoista valitsemaan yhden pienen teon, jonka he tekisivät joka päivä samaan hetkeen sidottuna.
Valinnat olivat arkisia: lasillinen vettä aamiaisen jälkeen tai vartin kävely päivällisen päätteeksi.
Joka ilta osallistujat vastasivat samaan kysymykseen: sujuiko teko jo itsestään vai pitikö se yhä erikseen muistaa ja päättää.
Kun teko alkoi sujua ilman erillistä päätöstä, siitä oli tullut tapa.
Siihen kului tutkimuksen mukaan tyypillisesti 66 päivää: puolella osallistujista nopeammin ja puolella hitaammin.
Hajonta on se, mitä harvoin kerrotaan
Keskiluku kertoo kuitenkin vain jakauman keskikohdan.
Nopein osallistuja muodosti tavan 18 päivässä ja hitain arvio oli 254 päivää.
Kolmen viikon sääntö osuu siis jakauman kaikkein nopeimpaan päähän, ei sen keskelle.
Tutkimus kesti kuitenkin vain 84 päivää.
Hitaimpien osallistujien kohdalla tavan syntymistä ei siis ehditty nähdä, vaan luku laskettiin ennustamalla.
Britannian psykologiseura huomautti samasta asiasta, eli 254 päivää on arvio eikä mitattu tulos.
LUE LISÄÄ: Tutkijat mittasivat, mitä aivoille tapahtuu, kun lomalla ei käytä puhelinta kolmeen päivään
Puolet osallistujista ei noudattanut kaavaa
Tutkimuksessa mallia yritettiin sovittaa 62 osallistujan aineistoon.
Hyvin se sopi 39:lle.
Loppujen kohdalla automaattisuus ei kehittynyt odotetun käyrän mukaisesti lainkaan.
Ajatus siitä, että mikä tahansa toisto johtaisi tapaan, ei siis saanut tukea edes tästä tutkimuksesta.
Dopamiini toimii päinvastoin kuin usein väitetään
Cambridgen yliopiston neurotieteen professori Wolfram Schultz löysi dopamiinin palkkioennustevirheen.
Hänen mukaansa dopamiinihermosolut aktivoituvat voimakkaimmin, kun palkkio on odotettua suurempi tai tulee yllättäen.
Täysin ennustettu palkkio ei tuota vastetta lainkaan, ja ennakoidun palkkion jääminen saamatta painaa dopamiinin aktiivisuuden alle lepotason.
Uutuus ei siis vaimenna dopamiinia vaan päinvastoin, ja notkahdus tulee vasta kun toiminnasta on tullut ennustettavaa.
Yksi väliin jäänyt päivä ei vielä kaada mitään
Lallyn aineiston käytännöllisin havainto koskee lipsumista.
Yhden suorituskerran väliin jääminen ei vaikuttanut tavan muodostumiseen merkittävästi.
Sen sijaan säännöllisyys kokonaisuutena ennusti sitä, kuinka hyvin automaattisuus kehittyi.
Ero on olennainen, koska moni lopettaa kokonaan yhden epäonnistuneen päivän jälkeen.
Mitä tästä kannattaa ottaa
Kolmen viikon takaraja kannattaa unohtaa, koska se asettaa vaikeasti saavutettavan tavoitteen.
Realistinen tavoite on pikemminkin kaksi kuukautta ja monimutkaisemmissa tavoissa selvästi enemmän.
Teon sitominen samaan hetkeen joka päivä oli tutkimuksen lähtökohta, ei sen lisäkeino.
Ja jos yksi päivä menee ohi, aineiston perusteella se ei ole se hetki, jolloin kaikki olisi menetetty.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Miksi kaikki ovat nykyään niin uupuneita? Psykologi antaa vastauksen, jossa on yllättävän paljon tolkkua
