Että minä muistaisin

Koivikko silmieni edessä on paljas. Riisuttu syksyn väriloistostaan. Nyt näen ohi vilahtelevat junat. Olenko mahtanut muistaa kertoa, että työhuoneeni ikkunasta näkyy Harjun torni? Kerron itselleni, että muistaisin. Muistaako sitä kuukausien tai vuosien päästä enää niitä maisemia, joita on mietteissään tuijottanut tuntien ajan?

***

Eilen tulin kotiin ja siellä oli tiskattu ja siistiä. Mikä onkaan paras kodinkone? Poikaystävä/mies on mielestäni paras heti pesukoneen jälkeen. Se tiskaa ja siivoaa, pesee ikkunat ja matot, vie roskat sekä vaihtaa lamput ja huoltaa polkupyörän. Toinen postipaketti saapui viikon odotuksen jälkeen juuri, kun olin jo soittamaisillani tulikivenkatkuisen tiedustelupuhelun, missä paketti luuraa. Käytiin kaupassa ja ostettiin laseja, matto ja niitä lamppuja, energiansäästölamppuja, sekä kaikkea muuta tuiki tarpeellista. Keittiövälinefetissini syttyi uudelleen löytäessäni täydellisen paistinpannun! Lahjatoivelistalla: paistinpannu. Myös punaviiniharrastus on nostamassa päätään taas pienen hiljaiselon jälkeen. Nyt passaa, kun on uudet lasit, jotka menivät hyväksytysti minun kriteereistäni läpi. Kotona paketti auki ja Skullcandy-luurit päähän. Hienot on! Miehelle yllätyslahjaksi toivotut korvatulppakuulokkeet. Tykkään antaa lahjoja. Se on kivaa. Toisen ilahduttamisesta tulee hyvälle mielelle. Sitten mentiin kaatosateessa pitsalle. Pitsakiintiö täyttyi hetkeksi. Jälkiruuaksi lämmittävä jallukaakao. Nam.

***

Hän näki hätäni ja tuskani ja otti syliinsä. Lohdutti. Ei tarvittu muita sanoja tai tekoja. Vain se, että välittää, riittää. Vain se, että sen osoittaa, riittää. Avattiin Highland Park maistiaisiksi ja hän sanoi minua neroksi. Aina välillä melkein unohdan, miten paljon nauramme yhdessä.

***

Sain palkitulta luontokuvaajalta hyviä vinkkejä valokuvaamiseen ja kameran valintaan. Ehkäpä sittenkin toteutan unelmani digijärkkäristä vielä jonakin päivänä.

***

Kiire on ja väsyttää. Mutta salille olisi päästävä.