45

Nautin hiljaisuudesta. Rauhasta. Omissa oloissani olemisesta. Ei musiikkia, ei telkkua päällä. Vain minä ja ajatukseni, kirjani, kissani.

Toisille seura kelpaa vain kun on tylsää, paremman puutteessa. Toisten kanssa taas voi käydä iltakaljalla terassilla ja aamukahvilla torilla. Ja läpikulkumatkalaisten kanssa syömässä. Röyh, ähky.

Aamulenkki vehreällä harjulla ja mutka torilla ihastelemassa kojuja. Ruman pytingin ovat siihen torille väsänneet. Vihreästä lasista on siirrytty viirutettuun lasiin. Ehkä pitäisi korkkareiden sijaan vaihteeksi sijoittaa lenkkareihin. Ei varmaan kukaan…

Pöhköt oravanpojat hautasivat maapähkinät maahan. Salilla rauta taipui. Mansikat eivät maksaneet enää mansikoita. Grillasin itseäni ensimmäistä kertaa tälle kesälle ja lopetin kirjan.

Aikainen herätys lähtöön. Minä jäin miettimään syntyjä syviä. *** Life on Mars loppui! Mitä minä nyt katson maanantai-iltaisin? Tarvitsen edes yhden televisiolle pyhitetyn illan viikossa. Jostakin täytyy löytyä uusi lempisarja.

Tulipa käytyä raveissa ensimmäistä kertaa n. viiteentoista vuoteen. Kuninkuusraveissa ensimmäistä kertaa ikinä. Ilma oli kaunis kuin morsian ja hevoset komeita. En ole niin hyväkuntoisen näköisiä suomenhevosia ennen nähnytkään. Voiton veivät…

Istuin apilarinteessä ja mietiskelin. Taas löysin itseni tästä. Miksi? *** Sillä rinteellä, apiloiden keskellä, rakastavaisten olisi pitänyt syöttää toisilleen mansikoita.

Sukulointia, auringonpaistetta ja Kuninkuusravit. Oheislukemistona Rudyard Kiplingin Pedon merkki ja muita kauhuja. Edit. Maailman hienoin tarina oli lähestulkoon maailman hienoin tarina. Se lähenteli Mika Waltarin Turms kuolemattoman tasoa.

Kohta ne tulee. Elämäni tärkeimmät ihmiset. He, joiden ansiosta minä olen tässä. Heille saan olla paljosta kiitollinen. Vielä he jaksavat tulla. Vaikka ikä jo painaa. Vielä saan viettää aikaa heidän…

Kyllästyttää.