lisäkasvatusta

Miksi muuten jotkut (iso-/)vanhemmat hössöttävät aivan mahdottomasti lasten(lasten)sa ympärillä. Ei hetken rauhaa. Tyrkytetään ja tuputetaan omia juttuja tai sitten kaikki tehdään lapsen ehdoilla. Kummassakaan vaihtoehdossa ei ole mitään järkeä. Toisessa lapsella on liian vähän tilaa ja toisessa taas liikaa.

Pitäisihän pikkukullannuppujen oppia, ettei kaikki pyöri heidän napansa ympärillä. Mutta jos ne totutetaan siihen, että vauvasta asti kaikki pyörii niin - sitä laskua voi sitten maksella myöhemmin. Pitäisi muistaa, ettei lapsi ole perheen pää ja päätä asioista. Mutta lapsen mielipidettä voi ja pitääkin kuunnella ja ottaa se huomioon.

Saa sitä sitten ihmetellä mistä itsekeskeiset ja egoistiset tapaukset pursuilevat. Sieltä, missä lapset ovat olemassa vain toteuttaessaan vanhempiensa odotuksia, kun kehuja ja kiitoksia sekä välittämistä tulee vain, jos lapsi suorittaa ja pärjää. - Lapsi on arvokas ja ansaitsee rakkautta myös silloin kun ei suorita mitään tai silloin kun epäonnistuu.

Se on myös omituinen ilmiö, että aikuinen ihminen, joka janoaa kehuja ja kiitoksia jatkuvasti muilta ihmisiltä, ei pysty itse vastaavasti jakamaan kehuja ja kiitoksia toisille. Sama pätee anteeksipyyntöihin. Ehkä sellainen käytös sitten juontaa juurensa lapsuuteen. Ehkä silloin olisi kasvun paikka.