Lounastauolla

Taas se on todettu, että kainalossa nukun paremmin. Hyvin. Nukahdan siihen, tuhisen kuulemma.

Uudet housut ja hame tuli eilen. Käytiin hakemassa ne ja tarjoustuotteita kaupasta. Se oli leppoisaa. Kuin vanha pariskunta ostoksilla. - Mitä viikonloppuna ruuaksi? - Pakkasessa olisi hirven sisäfilettä. => Uuniperunoita ja juureksia. Alkaakin kaalilaatikkokuuri tulla korvista.

Maitokahvia ja paahtoleipää aamupalaksi ja lounaaksi. Olen jäänyt koukkuun niihin. Katselen kalenteria ja suunnittelen aikatauluja eteenpäin. Olen ottanut liikaa kontolleni tälle syksylle. Nyt sen huomaan. Työpäivät venyvät ja vapaa-aikaa ei juuri ole. Se on muutenkin tämän työn ongelma. Soisin itselleni lisää vapaa-aikaa.

Opettelen pääsemään/päästämään irti Pitäisi-taudista. Mielenkiintoista kuinka jotakin sanaa kiertäessä joutuu/pääsee, käyttämään uusia sanoja ja ilmaisu muuttuu, virkkeiden konnotaatiot muuttuvat, ne kuulostavat ja tuntuvat erilaiselta. Saavat aikaan erilaisen vaikutelman ja tunnelman.

Minun pitäisi pitää enemmän vapaa-aikaa vs. soisin itselleni enemmän vapaa-aikaa - kummassa on oikeasti vapaa-ajan tuntua? Siinä, että vaatii ja pakottaa itsensä pitämään vapaa-aikaa vai siinä, että suo sitä itselleen?

Taidankin seuraavaksi lähteä salille ja vasta sitten jatkaa hommia. Olen ansainnut pienen lepohetken salilla. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin salilla käynti on lepoa minulle. Siellä mieli lepää.