Otteita

Ihmetteli aina, kun ihmiset sanoivat pelkäävänsä kuolemaa. Minä pelkäsin elämää.

***

Yhtäkkiä minuun iski paniikki. Kävelin ympäriinsä maha sekaisin huoneesta toiseen ja katsoin ulos ikkunoista mitään näkemättä. Mitä minä olin tekemässä? Sama pelko niin kuoleman kuin elämänkin edessä, yhtä tuntemattomia molemmat.

***

Ensin otin rotanmyrkkyä. Mahani meni sekaisin. Sitten otin äidin vanhoja unilääkkeitä ja nukuin kuin tukki monta päivää. Ampumista en viitsinyt edes yrittää. Sen ainoan kerran kun olen aseen käteeni ottanu, ammuin ohi ja haavoitin sitä lintuparkaa niin, että se kitui kaislikossa koko sen päivän. Leikkasin ranteeseeni haavoja, mutten saanut kuin toisesta kädestä jänteen poikki. Nyt olen käsipuoli. Kun yritin auton alle, niin kuski väisti ja ajoi vasten toisella kaistaa tullutta kuorma-autoa. Olen alkanut ajatella, että ehkä minun pitää sittenkin elää elämäni loppuun saakka.

-teoksesta Jarmo Sartti: Itsari (2000)

***

Ajattelemisen aihetta.