Yömyöhällä, päivä pulkassa

Huh, mikä päivä. Raskas, mutta aikaansaava ja antoisa. Jos olisin aina yhtä ahkeara niin mitähän kaikkea saisin aikaiseksi? Tai sitten palaisin vain loppuun alta aikayksikön. Olo on kaiken aktiviteetin jälkeen vielä niin levoton, ettei tunnu unikaan painavan, vaikka univelkaa varmasti on vaikka muille jakaa. Huomenna nukun hyvällä omatunnolla niin pitkään kuin nukuttaa, enkä taatusti herää kukonlaulun aikaan. Elleivät sitten nuo hellyydenkipeät karvapallerot taas kiipeile päälle rapsutettavaksi vaikka väkisin, niin kuin tänä iltana töitä puskiessa - kissan puskiessa päätään jalkaan ja kiivetessä reittä pitkin syliin. Auts.

Muistutus, leikkaa riiviöiltä kynnet.

Mutta oli hyvä huomata, että paineesta huolimatta pystyn silti hyviin suorituksiin - kunpa siihen muistaisi aina uskoa. Apuakin sain. Se lämmittää erityisesti sydäntä. Sellainen toveruus ja kumppanuus. Jossa apua saa ja halutaan antaa. Puolin ja toisin.