Viimeyö oli jotain ihan tuskaa. Sain eilisiltana puhelun eksältäni, joka on todella hankkiutunut ongelmiin. Hänestä on kuukaudessa kehkeytynyt ei vain huumeidenkäyttäjä, vaan ihan kunnon piikittäjä.. Toivon, ettei tämä ollut viimeinen puhelumme, vaikka puhelun sisältö olikin sellainen, että jos en hänestä enää kuule, tiedän mitä hänelle on käynyt ja tiedän, että hän on pahoillaan kaikesta.
Itkin koko puhelun ajan, itkin koko illan, nukahdin itkuuni. Heräsin paria tuntia myöhemmin, itkin taas kunnes nukahdin uudestaan itkuuni.. Olin oikein edustava näky herätessäni, onneksi hernemaissipaprikapussi silmillä auttoi, sillä minulla oli iltapäivällä vielä todella tärkeä haastattelu tulevaisuuteni kannalta. Siellä istuin silmät turvonneena, tukka likaisena ja kyyneliä pidätellen.
Nyt tiedän millainen helvetti on.