Otsikko oletettavasti kertookin kaiken. Tai no, tärkeimmän ainakin. Sää on niin kurja, ettei auta kuin istua sisällä tietokoneella ja mutustella pantterikarkkeja. Tätäkö se kesä sitten on?
Naaman kukkimisesta voisin sen verran valoittaa, että huulessani on taas pieni rykelmä yskänrokkoja, joita olen asikloviiritableteilla taas kerran hoitanut. Ulkoisesti asikloviirivoiteet kun eivät ole minua auttaneet enää vuosiin. Ihmettelen kyllä kovasti miksi juuri nyt taas putkahti rykelmä tuohon päiviäni sulostuttamaan. Varmasti huulien paha kuivuminen Ruisrockissa sunnuntaina edesautti tilannetta, mutta pelkäänpä pahoin, että nämä saattavat olla niitä stressinäppylöitä. Olen viime syksynä saanut stressin aiheuttamat kamalat rakkulat huuleeni, jolloin meninkin lääkäriin hakemaan itselleni asikloviiritabletit. Jaa, että mistäkö minä voisin stressata? Eihän minulla ole kesätöitä, eikä kummoisempia menoja, voin siis ottaa vaan lungisti. Paskanmarjat.
Tieto siitä, että koulun alkaminen lähestyy on vaikuttanut yöuniini jo pidemmän aikaa. Itseasiassa siitä päivästä lähtien, kun sain hyväksymiskirjeen Voionmaan opistolta. Tietoisuus siitä, että joudun muuttamaan ihanasta asunnostani ( ja että mahdollisesti vanhempani vuokraavat tämän ihanuuden eteenpäin ) ahdistaa suunnattomasti. Tämä kotitalomme päädyssä oleva yksiö on ollut minulle koti 17-vuotiaasta. Voisi kai sanoa, että koen eroahdistusta.
Puhumattakaan tietysti siitä ahdistuksesta mikä minulle syntyy kaikista käytännönasioiden hoitamisesta. Pitäisi ilmoittaa ammattiopistoon, etten tänä syksynä vielä tulekaan parturi-kampaajalinjalle, Kelassa pitäisi käydä kyselemässä miten tämä opiskelupaikka vaikuttaa kuntoutustukeeni ja pitäisi varata aika terveyskeskukseen lääkärille, jolta saisin lääkärintodistuksen ruokavaliostani, jotta voin toimittaa sen Voionmaan opistolle. Ainiin, ja samalla lekurikäynnillä pitäisi sopia laboratoriokokeista, joita sisätautilääkärini EKKS:ssa odottelee.. jotka minun olisi pitänyt periaatteessa otattaa jo viime viikolla, kai.
Yhteenvetona voisin todeta, että olen yksi hermoraunio asioista, jotka on loppujenlopuksi varmasti suhteellisen helppo hoitaa, vaikkei ne miellyttäviä hoidettavia olekaan.
Argh. Taidan pelata jotain peliä, mussuttaa karkkeja ja katsoa jotain leffaa. Eiköhän tämä pää tästä jollain nollaanu. Hope so.