Blogi

Totesin tänään katsoessani työpöydälläni kohta toista viikkoa maannutta banaania, kuinka ohi kiitävää kaikki täällä onkaan. Huomaamatta päivät kuluvat, ja banaani rupsahtaa, menee kurttuun ja ruskeaksi. Ja samoin tulee käymään myös itselle. Parhaat tuntimme päivästä, ja parhaat vuotemme elämästä, käytämme töitä tehden, vieraiden ihmisten naamoja tuijotellen. Vähitellen kurtistuen ja rupsahtaen kuin banaani.

Mikäs olisi sen upeampaa jos voisi näin kevätauringon paistaessa nauttia elämästä istuskellen katukahvilassa, hiihdellen luonnossa ja ystäviä tapaillen. Tai kierrellä kesäiltojen pehmeässä syleilyssä katuja ja rantoja, ajautua kauppatorin kulmalle katsomaan innokkaana uuteen aamuun nousevaa kaupunkia. Unelma utopiasta?

Money talks and shit walks. Joskus haluaisin olla se kävelevä p----a.

Tänään on pilvillä hopeiset reunukset. Tiukka matsi, parempi voitti, no can do. Onnea pojille kuitenkin hienosta saavutuksesta. Harmittaa vaan niin hitosti teidän puolesta, aina pitää hävitä Ruotsille... Nyt vaan uutta matoa koukkuun, otetaan revanssi kevään MM-kisoissa. Havuja perkele!

Mukava viikonloppu. Kerrassaan upea laskiaissunnuntain sää. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, oli lenkilläkin tavallista kepeämpi jalka! Ihana tunne, alkaa elämä taas voittaa, pian on pääsiäinen!

Nyt takas duunin pariin. Kaamee härdelli taas vaihteeksi - nyt sen vuoksi että on erinäinen määrä tulipaloja sammutettavaksi viime viikon hiihtolomien vuoksi. Sama homma sekä ennen että jälkeen lomien, huoh...when will they ever learn.

Muiskis ja loiskis!

Thank you Lord for these little miracles! Viikko taas sujahti silmien edestä. Jälleen olen vanhempi ja viisaampi kohtaamaan seuraavan viikon haasteet.

Viikonlopun menu sisältää hirveä. Toivottavasti ei ole hirveää. ÖHÖ ÖHÖ... Vasan paistia eli pitäisi olla mureaa ja maukasta. Sukulaisten metsästämää vieläpä eli en ole Stockan Herkun vakioasiakkaita. Toivottavasti ei ole kovin paljoa hauleja, menee viimeisetkin tekarit suusta.

Tänään Venäjää vastaan tiukka matsi. Joutuu varmaan pitämään kisakatsomon himassa tai kamuilla. Saa hyvät adrenaliinit kehiin ennen nukkumaanmenoa. Tai sitten sopivat agret niin että menee koko viikonloppu pilalle. Yritän olla zen, tapahtui mitä tapahtui.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Elämä on. Taas puskee murhe päätänsä pintaan ja tuntuu että hukun tämän elämän mahdottomuuteen. Toivottavasti päivä paistaa tähän kasaan ja nopeasti. Parempia aikoja odotellessa. Cheers.

Voi Teemu parkaa! Nyt menivät ne legot, joihin niin moni tyttö on joskus ihastunut!! Mutta ei se mitään, Teemun sanoin: hampaita saa aina uusia. Onnea pojille tiukan matsin voittamisesta. Vaikka vietiinkin Suomi-poikaa kuin pässiä narussa muutamaan otteeseen.

Urheilu on vaarallista. Ja vaaraton urheilu on tylsää. Minä en ole koskaan ollut mikään extremen harrastaja, mutta kyllä liikuntalajissa pitää olla joku juju, että meikäläisen into pysyy yllä. Esimerkiksi sekatunnit, "miehet vs. naiset", antavat ihan mahtavat kiksit. Yhdessä hikoiluun liittyy kuitenkin aina joku pieni seksuaalisluontoinen viritys ;). Riippuu tietysti sekin lajista, ja osallistujien ikäjakaumasta, ja päivästä, ja fiiliksestä, ja ohjaajasta, ja ....

Lämpimikseni tässä lätistessä voisin vielä loppuun todeta, että annetaan kaikkien kukkien kukkia. Himourheilijat voisivat antaa enemmän tilaa meille taviksille ja me tavikset voisimme olla kadehtimatta näitä Janeja ja Tarzaneita, ottaa heistä jopa mallia.

Salilla nähdään.

Meillä on tapana tavata muutamien (tyttö)ystävien kanssa noin kerran kuukaudessa kahvin, ruoan tai drinksujen äärellä. Nämä illat ovat odotettuja ja yleensä aika menee kuin siivillä kun keskustelemme niitä näitä, jaamme ilot ja surut ja nauramme omille tyhmyyksillemme. Miten tällaisten hetkien tärkeyttä ei tullut edes miettineeksi nuorempana?

Jotkut ystävyyssuhteistamme ovat säilyneet kouluajoista asti, mutta silti uskallan väittää, että välimme ovat nyt paremmat kuin koskaan. Vaikka emme nää toisiamme joka päivä tai ole ollenkaan niin kiinteässä yhteydessä kuin aikaisemmin. Onko se vain ihmiselle niin ominainen ripustautumisen tarve, kun ajaa säilyttämään nämä suhteet - että olisi edes jotain pysyvää elämässä - vai onko se todellakin niin, että tässä vaiheessa jyvät alkavat erottua akanoista, ja niitä aitoja suhteita alkaa arvostaa täysin uudella tavalla? Jollakin viisaammalla on luultavasti tähän vastaus olemassa.

"Siskojeni" kanssa baariin meneminen on omanlaisensa rituaali. Ilmassa on aina suuren urheilujuhlan tuntua, kun pääsemme suuremmalla porukalla ulos yhtä aikaa. Se on erilaista kuin jos menisi vain yhden tai kahden kamun kanssa. Suurella porukalla mennessämme me olemme valtiattaria; yleensä emme edes katsele miehiä sillä silmällä vaan nautimme vilpittömästi keskinäisestä ajanvietostamme, tanssimme ja pidämme jopa lapsellisen kivaa (mikä varmasti näkyy myös ulospäin, heh heh). Näiden iltojen jälkeen on poikkeuksetta mukava mieli ja energiaa kuin pienessä kylässä, vaikka rapsi painaisikin.

Ystävyydessä on voimaa. Varsinkin siskojen ystävyydessä. Malja teille, ystävät!

Post scriptum: Tämähän olisi ollut parempi kirjoittaa ystävänpäivänä... ;)

Minä pidän matkailusta. Aidosti. En voi sanoa olleeni kertaakaan reissussa, josta olisi jäänyt huono mieli. Aina tapahtuu jotain sykähdyttävää. Tässä mietiskelin, että tuleeko tuo fiilis katoamaan tai muuttumaan, jos alkaa matkustaa työksensä. Väsyykö sitä hotellielämään ja siihen, että on vieraassa paikassa, muttei ole aikaa tutustua siihen tarkemmin. Tai ehkä sitä alkaa enenevässä määrin arvostaa niitä matkoja, kun saa ja ehtii tutustua kohteeseen ja hakea elämyksellisyyttä.

Yritän matkustaa vapaa-ajalla ulkomaille ainakin pari kertaa vuodessa. Yleensä viikoksi pariksi jonnekin kauemmaksi ja ainakin kerran viikonloppulomalle lähemmäksi. Joskus pidin mahdottomana ajatusta siitä, että matkustaisin samaan paikkaan uudelleen, mutta mitä enemmän paikkoja näkee, sitä enemmän tuntuu, että kaipaa uudelleen niihin parhaisiin paikkoihin. Maut, tuoksut, värit, kaikki ovat syöpyneet mieleen lähtemättömästi!

Olen etuoikeutettu, kun voin matkustaa ja tiedostan sen kyllä. Anteeksi en sitä kuitenkaan pyydä, koska teen töitä joka reissun eteen ja koen, että matkailu todellakin avartaa ja ottaa pois ainakin pienen osan siitä ihmiselle niin ominaisesta itsekkyydestä.

Talviloma - here I come!

Post scriptum:
Täytyypä vielä muuten sanoa, että mä en tajua miehiä. Siis ihan oikeasti. Jos naiset on olevinaan vaikeita, mut kyllä ne on ne miehetkin. Jatkuvaa itkua ja hammasten kiristelyä.

Antakaa voimaa.

Kiitos.

Onko todellakin jo maanantai? Mihin viikonloput katoavat?

Olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut sitä, että mistä johtuu se, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä lyhyemmiltä viikonloput tuntuvat? Nuorempana ehti viikonlopussa vaikka lomalle, nykyisin tuntuu, että viikonloppu on mitassa suoraan verrannollinen arki-iltaan... Onko kyse loppujen lopuksi vain siitä, että jos ottaa, niin seuraavana päivänä on kooma, eli ei voi "ajaa" ja se päivä hukkuu sitten niissä tunnelmissa?

Mahtavat tupaantuliaiset, väkeä oli ja tunnelma kirjaimellisesti katossa, ullakkohuoneistosta kun oli kyse, heh heh. Baarikierroksellakin tuli käytyä - ja taas jälleen kerran todistettua se, että ihmiset ovat sekaisin suostuessaan jonottamaan johonkin baariin tuntikaupalla. Ja vessaan, ja tiskille, ja taksiin... Gosh...

Hiihtolomaviikko. Toivottavasti säät suosivat!

Nyt kun meitä uhkaa siipikarjan lentsu, ja valtio määrää siipikarjan sisälläpitoon, niin tarkoittaako se sitä, että näemme vähemmän kanoja Helsingin yössä 1.3. alkaen? HEH HEH HEH HEH HEH.... Hyvä läppä jessssssssss.

Ei vaan. Onneksi on perjantai! Maailma loppuu hiihtolomaviikkoon, se on taas työtilanteessa huomattu. Ja ensi viikolla pyöritellään peukaloita ja naatitaan olosta, kun tämä viikko on ollut kaaosmainen. You wish, sama meno jatkunee koko kevään, on tässä sen verran paljon proggista käynnissä.

Tuvanlämmittäjäisiin huomenna. Mietiskelin tässä, että jokohan uskaltaisi lähteä kaupungille mekossa. Ei kai kovin kovaa pakkasta enää huomiseksi ole luvassa. Jotenkin vaan kaipaa kesäfiilistä jo, ja sen saa kyllä helposti pukemalla jonkun kivan koltun päällensä. :)

Nyt aamukahville, saa silmät auki!

Mukavaa viikonvaihdetta!

Ps. Yes, I know, I'm a slob. En JAKSANUT illalla enää kirjoittaa kun päivällä ei yksinkertaisesti ollut sitä viittäkään minuuttia aikaa. Tätäkö on elämä?

Laivaristeilyt. Siinä vasta huvitusten huvi. Ensikokemus on ajalta, jolloin olin 16-vuotias. Ja voi minkä taivaan se tuolloin teinille avasikaan! Tuntuu aiheuttavan samanlaisia reaktioita vielä nykynuorisossakin, mikäli silmiänsä on uskominen. Nyt "aikuisena" on kiva katsoa vierestä; korvat punoittaen seurata nuorison meininkiä muistellen samalla sitä, miten sekaisin ja "vapaana" sitä on itse niillä samoilla hyttikäytävillä silloin joskus tullut pyörittyä. Huoh, oi noita aikoja.

Kieltämättä itseänikin ärsyttää paikkojen hajottaminen, oksentelu ja muu ördääminen, mutta samaahan se meno on ravintoloissakin. Ei laivojen meininki minusta eroa millään tavalla maissa vietettävien lauantai-iltojen huumasta. Laivalla on vaan halvempaa, kun ei tarvitse ottaa taksia kotiin... =/;). Tai sitten olen onnistunut totaalisesti välttämään pahimpia järkytyksiä aiheuttavat reissut (Abit, Goomit, Tallink?) käymällä vain pitkillä Ruotsin risteilyillä.

Riittävästi siitä aiheesta. Tuli vaan mieleen kun abi- ja goom-risteilyjen aika alkaa olla käsillä.

Pitäkää itsenne ihmisinä, kuivalla maalla ja vesillä!

Nyt se on tapahtunut. Olen kokenut itseni loukatuksi ja likaiseksi ja nöyryytetyksi vain siksi, että olen nainen. Ja tämä VAIN sen vuoksi, että eilen kotiin kävellessäni eräs (pervo) äijä yritti ostaa minulta seksiä. HYI HELKKARI! En ymmärrä että minkälaisessa kaavussa tuolla kadulla pitäisi kulkea, jotta ei provosoisi kyseisenlaista käytöstä... Ilmeisesti pitkä talvitakki ja pitkät housut ja huivi pään ympärillä on liian provoa tietyn tyyppisille perversseille ajattelijoille...

Hermohan siinä meni ja tuli sanottua MUUTAMA kirosana ja toivotettua kyseinen huohottaja alimpaan helvettiin. Ja vaikka se helpotti suuresti, että en alistunut vain hiljaa tilanteessa, niin kyllä silti meni ilta pilalle. Mutta MIKSI, voi MIKSI, sitä heti miettii, että mitä vikaa itsessä oli, vaikka sama äijä käy luultavasti kyselemässä asiaa kaikilta kaksilahkeisilta. Anteeksi en aio reaktiotani pyytää, minulla on oikeus itseeni siinä missä kaikilla miehilläkin, ja tuollaisen "tarjouksen" tekeminen loukkaa arvoani ihmisenä ja etenkin naisena. Oksettaa edelleen, hyi.

Hyvää ystävänpäivää kaikille, erityisesti naisille! Let's keep it together.