Noloin lähestymisyritys ikinä (veneellä>saaren, ei naisen vaikka yhtäläisyyksiä onkin paljon…Häpeä, kipu, katumus ja rahan meno).
Hieno aurinkoinen kalliopaikka, kiinnitysrenkaat ja kaikki löytyy sinne!
Ensimmäinen askel ja kallion helvetillinen liukkaus paljastui eli turvalleen mereen, paatti lähti ajelehtimaan ja minä perään.
Limainen kivikko jalkojen alla ja vettä niin vähän ettei uida pysty, muutaman kaatuilukerran jälkeen oli todettava ettei tässä edetä kuin konttaamalla. Minä sitten konttasin veneen perässä pitkin meren pohjaa ja lopulta sain hilattua paatin rantaan.
Siinä kalliolla istuskellessa sitten huomasin että mun t-paitani killuu vedessä, ei kehtaa jättää sitä sinne joten taas pulikoimaan. Siinä konttailessa hieman huvittuneena totesin ”katos joltain on pudonnut tonne pohjaan ihan samanlainen kännukkä kuin mulla on”. Öö missäs MUN kännykkä muuten on?
Huomenna on ihan hyvä päivä käydä ostamassa uus kännukkä, vai mitä?
