Kun kätes ojensit ja mua tervehdit.
Mä olin sanaton ja sydän levoton.
Saat kaikki luulemaan, me hyvin tunnetaan.
Vain ystävä oon.
En ehkä milloinkaan mä sulle kerrokkaan.
On mulla salaisuus tää tunne kaipaus.
Ja kuinka tahdonkaan mä sua rakastaa.
Mut ystävä oon.
Et tietää sä saa mitä toivoisinkaan.
Siihen lauseet riitä ei.
En saa sanaakaan vaik’ viereeni jäät.
Ja taas tilaisuus ohi on.
Kun käden ojennan ja viimein avaan suun.
Nään sinun poistuvan vierellä jonkun muun.
Ja tunne arka tää, se aina piiloon jää.
Vain ystävä oon.
Et tietää sä saa mitä toivoisinkaan.
Siihen lauseet riitä ei.
En saa sanaakaan vaik’ viereeni taas jäät.
Ja nyt tilaisuus ohi on.
Kun käden ojennan ja viimein avaan suun.
Nään sinun poistuvan vierellä jonkun muun.
Näin aina ollut on, mä ehkä onneton.
Vain ystävä oon.
Näin aina ollut on, mä ehkä onneton.
Vain ystävä mä oon.