Nonih, kotona jälleen. Keskiviikkoaamuna klo 1.20 lähdettiin tuuppaamaan kohti pohjoista, perillä oltiin aamulla kahdeksan aikaan. Menomatkan saldo oli 645km, pari pizzapupua ja yksi bongattu metsäkauris -onneksi oikealla puolella hirviaitaa.
Kaupan kautta (joku unohti vaipat kotiin) suunattiin kaverin luokse, jossa päästiin valmiiseen ruokapöytään -kahdesti, kiitos siitä, sekä loistavasta seurasta!- ja sieltä sitten suunnattiin puoliltapäivin lasten isän luokse, johon purin jälkikasvun tavarat ja kasasin matkasängyt. Päikkäreiden jälkeen lapset isänsä kera mummulaan, illalla olin kytiksellä nukutuksen ajan, vaan lapset kyllä antoivat aivan parastaan, ei kiukuttelun kiukuttelua koko reissun aikana!
Itse majoittauduin juniorin kummitädin luokse, jossa sielläkin palvelu pelasi ihan täydellisesti! Itse ei tarvinnut kuin nauttia täysihoidosta, ruokaa kannettiin pöytään ja sängyssä oli puhtaat lakanat. Nukkumaan pääsin illalla yhdentoista aikaan, vuorokauden valvoneena.
Torstaiaamuna ylös normaaliaikaan, ”lapsitarkastus” sekä exälle ruokaa jääkaappiin lapsia varten. Iltapäivällä lähdettiin Kuusisaareen tivoliin, käväistiin -jälleen hyvässä seurassa- syömässä, käytin lapset setänsä luona, ja nukkumaanmenoaikaan vein ipanat isukin luokse. Neiti oli sitä mieltä, että ”isi nukuttaa”, joten äiti pääsi hyvällä omatunnolla livistämään.
Tarkoitus oli, että lapset olisi isällään sunnuntaihin asti, lähdettäisiin ajamaan illalla kotiin ja saisin viedä ne maanantaiaamulla suoraan päiväkotiin -ja pääsisin itse yön ajaneena nukkumaan päikkärit. Vaan niin ne suunnitelmat muuttuu, perjantain vastaisena yönä saapuneen tekstiviestin perusteella hainkin lapset jo perjantaina pois. Koska ajaminen toiselle puolelle Suomea ei kuitenkaan kahden pienen kanssa onnistu kovin lyhyellä varoitusajalla -varsinkaan kun ei ollut äärimmäinen pakkotilanne-, majoittauduttiin paikalliseen hotelliin. Omat suunnitelmat kyllä meni taas reisille, kun vietin iltaa muutaman neliön hotellihuoneessa lasten kanssa sen sijaan, että olisin tavannut baarissa ihmisiä, joita en ole nähnyt vuoteen.. Noh, sainpahan syödä aamulla kaurapuuroa seisovasta pöydästä.
Startattiin auto siis vähän ennen puoltapäivää ja suunnattiin keula kohti etelää. Lapset jaksoi ihan uskomattoman hienosti! Pari kertaa pysähdytiin, ensin Viitasaarella syömässä ja sitten Tähtihovissa jäätelöllä. Kotipihaan ajettiin klo 19.20, eli koko päivä kulutettiin autossa. Pienimuotoista kitinää lukuun ottamatta ei MINKÄÄNLAISTA protestia kuulunut takapenkiltä, päinvastoin! Junnu oli jo kiipeämässä takaisin autoon kun yritin tavaroita sieltä purkaa. Kuka vielä väittää ettei lasten kanssa voisi muka liikkua!? Ilmastointi tosin pelasti paljon.. Ja kanavasurffailun myötä pikästä aikaa löytyneen SuomiPopin tarjontaa saa syyttää siitä, että allekirjoittanut koetteli kaiuttimien kestävyyttä. Ja tosiaan, lapset oli ihan hiljaa ja kiltisti, en kuullut niiden itkevän yhtään =) Radiosta tuli monia biisejä, jotka muistan niiltä ajoilta, jolloin vielä tanssin GM:n pöydällä.. Nyt pöytä ei kyllä varmaan enää kestäisi, eikä itsellä kunto riittäisi, vaan ääni on hoilaamisesta käheänä.
Vaikka meidän perheen matkustustraditioihin kuuluukin ottaa Toivakassa sakot -tai vähintäänkin kirjallinen huomautus- onnistuin tällä kertaa välttymään virkavallalta ja liian moneen kertaan läpikäydyltä [I]suurin sallittu nopeus[/I]-palaverilta. Tämän kaiken tein niinkin ovelalla tempulla, kuin ajamalla rajoitusten mukaan! Käsittämätöntä, kuinka helppoon ne kytät sitten menevätkin! Muutenkaan ei matkalla poliiseja näkynyt, ainoastaan yksi X-partio tuli Pihtiputaan kohdalla vastaan.
Tiivistettynä voisi sanoa, että [B]Paska reissu, vaan tulipahan tehtyä.[/B] Ihanaa oli kyllä nähdä pitkästä aikaa niitä ihmisiä, jotka ehdin pikaisesti tapaamaan! Moni jäi valitettavasti treffaamattakin, lähinnä mun olemattomasta vapaa-ajastani, tai muuten vaan aikatauluongelmista johtuen.
Äsken sain lapset sänkyyn, ja ensimmäinen koneellinen pyykkiä on peseytymässä. Ajattelin palkita itseni suoritetusta urakasta ISOlla mukillisella kuistilla nautittua teetä. Huomenna alkaa taas normaali arki, ja vaikka auto olisi käytössä, luulen tuon kilometrimäärän hetkeksi riittävän.