Eilinen aamu sujui rattoisasti katuliiduilla piirrellen ja viereiselle pellolle saapunutta puimuria parkkipaikan reunasta vahdaten. Siinä ohessa puhuin pitkän puhelun Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijän kanssa (”Olet vasta eronnut, tunnetko olevasi kriisissä? Luuletko, että jaksaisit yksin sijaislapsen?”) ja laitoin ruokaa lapsille.
Päiväuniaikaan rakas lapsuudenystäväni saapui kyläilemään, syötiin suklaakorvapuusteja ja minttusuklaakääretorttua. Hänen lähdettyään puin lapset, ja vähän yli neljän mummo saapui hakemaan tenvia mummopäivän viettoon.
Vapaailta oli tarkoitus viettää Stadissa, käyden erään cityläisen kanssa syömässä. Mutta, koska mä [I]en kestä[/I] sitä, jos sovittuja aikatauluja ei pidetä, jäi tapaaminen toteutumatta. Sain nimittäin puolenpäivän jälkeen pikaviestin, ettei töistä irtautumisesta ollut varmuutta. Pyysi ilmoittamaan ajoissa, etten turhaan lähde ajamaan keskustaan. Kuulema pari tuntia saattaisi töiden välissä ehtiä käymään, johon totesin, ettei tarvitse mikäli aikataulu menee liian tiukalle. Siinä vaiheessa hän kysyi multa, että mikä mun mielestäni on tiukka aikataulu, enkä voinut kuin todeta, että se hänen täytyy päättä itse, mutta mua henkilökohtaisesti ahdistaa, mikäli joudun syömään kelloa vilkuillen.
Asia jäi roikkumaan, enkä neljään mennessa ollut saanut mitään vastausta mihinkään. *naps* yksi nimi lisää estolistalle. Joo, mä ylireagoin, tiedän, mutta mun vapaa-aika on NIIN harvassa, että jos jotain suunnittelen mummopäivänä tapahtuvaksi, en tahdo muiden sitä ryssivän. Ei siinä mitään, jos olisi reilusti ilmoitettu, että ”sori, tänään ei ehdi”, mutta tuollainen jahkailu. ARGH!
Mua ahdistaa muutenkin kaikenlainen uusiin ihmisiin tutustuminen. Ensin se on ihan mukavaa, ja tuntuu, että toisen kanssa voisi ollakin tekemisissä. Sitten vähän ajan kuluttua kaikki toisen sanominen ja tekeminen alkaa ärsyttää. Siis vaikkei olisi edes mitään syytä. Uusi ihminen vaan alkaa vaikuttamaan auttamattoman typerältä ja rasittavalta. Ja sitten, jos tekee vielä jonkun tuollaisen tempun, ei mulla hermot kestä ollenkaan! ”Vanhojen” tuttujen kanssa sitä pystyy jonkinverran joustamaankin, Turkulainen taitaa tästä olla paras esimerkki vaikkei ikinä pidäkään aikatauluista kiinni, mutta on sen aseman eteen kyllä tehnyt muutaman vuoden töitäkin. Ja silti se myöhästely ärsyttää joka kerta yhtä paljon.
Käytin lapsivapaan ajan lopulta tehokkaasti – lenkitin koiran kerrankin ilman vaunuja (kolme reipasta, kaatosateen siivittämää kilometriä), kävin yksin kaupassa (satanen meni) söin Kozonen (kanaa ja sieniä, ei majoneesia) ja litran suklaajäätelöä (Ingman Creamy), sekä kiipesin kuistin kaiteelle asentamaan uutta kynttilälyhtyä muljauttaen samalla polveni (kyllä, juuri sen joka kymmenen vuotta sitten leikattiin, nyt se on turvoksissa ja kipeä). Mutta, mikä tärkeintä, lyhdyt ovat hienot ja edelleen ehjät!
Noh, olen kuitenkin jopa vastannut yhdelle ihmiselle, joka otti yhteyttä deitti-ilmoitukseni johdosta. Vastauksia on tullut ehkä parikymmentä, mutta ei vaan jotenkin nappaa.Ja koska en tahdo toistaa [URL=http://www.city.fi/yhteisot/rippituoli/21685]Kontaktipalstamokaani[/URL], taidan jatkossakin pysyä lasten kanssa hiekkalaatikon reunalla.