(Edinburg postpartum depression scale, EDPS)
Ole hyvä ja ympyröi kustakin väittämästä se vaihtoehto, joka parhaiten vastaa viimeisen viikon aikana kokemiasi tuntemuksia.
[B]Viimeisen viikon aikana:
1. Olen pystynyt nauramaan ja näkemään asioiden hauskan puolen[/B]
0 Yhtä paljon kuin aina ennenkin
1 En aivan yhtä paljon kuin ennen
2 Selvästi vähemmän kuin ennen
3 En ollenkaan
[B]2. Olen odotellut mielihyvällä tulevia tapahtumia[/B]
0 Yhtä paljon kuin aina ennenkin
1 En aivan yhtä paljon kuin ennen
2 Selvästi vähemmän kuin ennen
3 Tuskin ollenkaan
[B]3. Olen syyttänyt tarpeettomasti itseäni, kun asiat ovat menneet vikaan[/B]
0 En lainkaan
1 En kovin usein
2 Kyllä joskus
3 Kyllä usein
[B]4. Olen ollut ahdistunut tai huolestunut ilman selvää syytä[/B]
0 En lainkaan
1 En juuri ollenkaan
2 Kyllä joskus
3 Kyllä hyvin usein
[B]5.Olen ollut peloissani tai hädissäni ilman erityistä selvää syytä[/B]
0 En lainkaan
1 En juuri ollenkaan
2 Kyllä joskus
3 Kyllä aika paljon
[B]6. Tehtävät ovat käyneet yli voimieni[/B]
0 Ei, olen selviytynyt niistä yhtä hyvin kuin ennenkin
1 Ei, useimmiten olen selvinnyt niistä melko hyvin
2 Kyllä, toisinaan en ole selviytynyt yhtä hyvin kuin ennen
3 kyllä, useimmiten en ole selviytynyt niistä ollenkaan
[B]7. Olen ollut niin onneton, että minulla on ollut univaikeuksia[/B]
0 En lainkaan
1 En juuri ollenkaan
2 Kyllä joskus
3 Kyllä hyvin usein
[B]8. Olen tuntenut oloni surulliseksi tai kurjaksi[/B]
0 En lainkaan
1 En juuri ollenkaan
2 Kyllä toisinaan
3 Kyllä hyvin usein
[B]9. Olen ollut niin onneton, että olen itkeskellyt[/B]
0 En lainkaan
1 Vain joskus
2 Kyllä, melko usein
3 Kyllä, hyvin usein
[B]10. Ajatus itseni vahingoittamisesta on tullut mieleeni[/B]
0 Ei koskaan
1 Tuskin koskaan
2 Kyllä joskus
3 Kyllä melko usein
—-
Tuollaisen lapun sain neuvolasta, pitäisi täyttää ja palauttaa sitten jälkitarkastuksessa. Sitä en tiedä, mikä pistemäärä tarkoittaa mitäkin, mutta aika moni noista väittämistä pitää kyllä omalla kohdallani paikkansa. Olen tuntenut oloni kurjaksi, olen itkeskellyt, hauskuudet on hukassa, ahdistaa ja syytän itseäni monistakin asioista. Enkä läheskään aina selviytynyt tehtävistäni -tosin se johtuu lähinnä siitä, että mulla loppuu kädet kesken, en edelleenkään tiedä, kuinka imetän vauvaa, suihkutan yhtä lasta ja harjaan toisen hampaita samaan aikaan.
Saas nähdä mitä neuvolan lääkäri sanoo nähdessään mun vastaukset. Luultavasti se mun saama pistemäärä on aika huikea. Laittaa luultavasti lähetettä eteenpäin, pääsen juttelemaan jonkun hassunhauskan tädin kanssa. Tai sitten en vaan vastaa ihan rehellsiesti.
Kun en mä usko, että mulla mitään synnytyksen jälkeistä masennusta on. Tää viimeinen vuos on vaan henkisesti ollut aika helvetin rankka. Muutamaan kertaan oon erehtynyt kuvittelemaan, että ”kyllä tää tästä”, ja sitten on taas vedetty matto jalkojen alta.
Mutta ehkä se tästä oikeasti, vielä joskus.