Tässä meidän taloyhtiössä asuu pikaisen laskutoimituksen mukaan kuusi isätöntä perhettä. Monilla äideillä tuntuu kuitenkin olevan jonkinlainen kaksilahkeinen kuvioissa mukana. Bongaa joukosta allekirjoittanut!
* Ensimmäisellä äidillä on kaksi teini-ikäistä lasta, joista nuorempi asuu äitinsä kanssa ja vanhempi ilmeisesti jonkun äidin entisen miesystävän kanssa. Tämä äiti ryyppää lähes joka viikonloppu niin, että tytär saa olla soittelemassa perään ja taluttamassa taksista kotiin. Ja silti (tai juuri siksi) sillä on miesystävä, joka uskollisen koiran lailla saattaa talvipakkasellakin nukkua kuistilla odottamassa ihanaista avaamaan oven.
* Toinen on vasta eronnut ja panee vielä exänsä kanssa.
* Kolmas löytää jatkuvasti varteenotettavia sulhoehdokkaita deittisivustojen kautta, eikä ole täällä asuessa tainnut olla kertaakaan yli kuukautta yksin.
* Neljännellä on jo muutaman kuukauden ollut miesystävä, joka on kaikkien unelmien täyttymys. Tosin tämä mies oli naimissa vielä silloin kun alkoivat tapailla, ja hällä on edellisestä liitosta kuusi lasta. Ne ovat kuitenkin pikkuseikkoja, vaikka vaimosta kertoi vasta parin kuukauden tuttavuuden jälkeen, ja lasten lukumäärä selvisi kolmen kuukauden seurustelun jälkeen.
* Viidennellä ei virallisesti asu miestä luonaan, mutta seurustelee edelleen tukevasti 4-vuotiaan lapsensa isän kanssa.
* Kuudennella ei ole ollut minkäänlaista vipinää lähes puoleentoista vuoteen – ja tulevaisuuskin näyttää tasan samanlaiselta.
Vaikea tehtävä, eikös vain?
Ja otetaan nyt vaikka LP, mun suosikkiesimerkkini. Meidän erittäin puolueellisen raatimme mielestä mä olen paremman näköinen, mun lapseni ovat paremmin kasvatettuja, ja mulla on huomattavasti miellyttävämpi luonnekin. Ja silti mä olen meistä se, joka jatkaa sinkkuilua.
Ei sillä, mulla on hyvä olla lasten kanssa keskenään. Enkä välttämättä haluaisi heti olla yhteen muuttamassa, LPn malliin. Mutta kyllä taas eilen iski sellainen hellyysvajaus, että olisin mielelläni käpertynyt jonkun kainaloon. Ei niinkään välittämättä seksiä, mutta paijausta ja rapsutusta… Ja pakko myöntää, etten pahasti panisi hanttiin, vaikka joku haluaisi ihan vakituisestikin alkaa nurkissa pyöriä.