Prinsessallekin jo tänään ärähdin, kun kurillaan haki aina uudestaan ja uudestaan cd:t hyllystä, vaikka varsin hyvin tietää sen kielletyksi. Ja nyt tietty kaduttaa.
Tottakai pyysin heti anteeksi, kerroin että ”kun äiti on nyt oikeasti tosi väsynyt, ja hormonitkin sekoittaa päätä vielä lisää..” Eihän tuo vajaa vuosikas selitystä ymmärrä, mutta ainakin näytti unohtavan asian saman tien ja jatkoi siitä mihin jäi. Pian taas hoki innoissaan uutta sanaansa ”äittä, äittä, äittä…” ja hyökkäsi roikkumaan kaulaan kiinni ja antamaan pusuja. Joten sain ilmeisesti anteeksi.
Aamu oli varsin mukava, sain nukkua tunnin pidempään kun isäntä heräsi tytön kanssa. Joten ruhtinaalliset 11tuntia kertyi yöunia! Yhdentoista aikaan maattiin koko porukka sohvalla, suunnittelin just lähtöä puistoon, kun anoppi paukkasi sisälle. Ulko-ovi oli kyllä kiinni, muttei lukossa, ja kun pyörällä tuli pihaan niin koirakin huomasi vieraan vasta, kun tämä seisoi jo keittiössä..
Tänään olin onneksi vaatteet päällä, kun hetkeä aiemmin käytin koiran pihalla, mutta eilen, kun sama tapahtui, olin siivoamassa kotoisasti pimppisilläni.. Eilen tosin tiesin, että anoppi on tulossa, mutta puhe oli noin tuntia myöhäisemmästä ajankohdasta. Ja tänään ei ilmoittanut tulostaan ollenkaan. Täytyy varmaan alkaa pitämään ovia lukossa päiväsaikaankin.
Puistoon kuitenkin päästiin, vaikkakin hieman normaalia myöhemmin. Ja ilmeisesti osaan leipoa varsin hyviä hiekkakakkuja, senverran antaumuksellisesti neiti niitä söi, kaksin käsin..
Isäntä kävi ampumassa, oli hankkinut uuden kiikarin ja se piti kohdistaa. Suunnittelin siivoussessiota lapsen nukkuessa päiväuniaan, mutta eihän siitä mitään tullut, kun sain puhelun, että ”ootko kotona, mä tuun käymään teellä…”
Kaveri sitten tultuaan totesi heti alkuun ystävällisesti, että ”näytätpä sä taas hemaisevalta”, ”olit kyllä vielä joku aika sitten vielä PALJON hoikempi”, ja ”eikö se sun miehes sano mitään vai onko se jo tottunut? Harvoin kun nähdään niin saa joka kerta järkyttyä enemmän ja enemmän…” Voin vaan kuvitella, toinen H&M:n trendivaatteissa kokoa 34, meikattuna ja laitettuna, ja mä vasta leikkipuistosta tulleena ilman meikkiä, ylläni verkkarit ja väljä t-paita. MUTTAKUN EI MULLA MAHDU ENÄÄ MITKÄÄN MUUT VAATTEET PÄÄLLE! Ja tietäähän sen miltä vaatteet näyttää hiekkalaatikkoleikkien jälkeen. Suihkussa sentään olin käynyt aamulla.
Joo, mä tiedän kyllä, oon lihonnut kuin porsas. Jouluksi pöytään, tai ainakin synnärin pöydälle! Vaan kun ei saa tehtyä mitään. Oon aivan poikki, vaikka nukkuisin miten paljon tahansa. Eivät tuollaiset kommentit ainakaan piristä, muutenkin tunteet pinnassa. Enkä itsekään vartaloani raskaana ollessa erityisesti rakasta, päin vastoin. Ja kun sitten tänään yritin käydä vähän reippaammin kävelemässä, niin heti alkoi supistamaan. Ei lupaa kovin hyvää jatkoa ajatellen, viikkoja ei kuitenkaan ole vielä ihan hirveästi kasassa.
Kohta en enää jaksa uskoa, että oikeasti pärjäisin kahden pienen kanssa. Vaikka rakastankin kotiäitiyttä ja lapsiani yli kaiken, niin ei musta silti taida olla tähän.
Ja taas itkettää. Paska. Pakko mennä nukkumaan.