Olipahan taas päivä. Oon meinannut nukahtaa viimeiset kolme tuntia, mutta Artsi lähti vasta just äsken.. Suunniteltiin sen kolmikymppisiä, ne kun on ens launtaina.
Mies lähti aamulla Stadiin kurssille, vein sen kentälle. Sovittiin, että se herää tytön kanssa puol kuusi, antaa kuudelta aamupuuron ja herättää mut, ja puol seitsemän lähdetään.
Hyvä suunnitelma, sinänsä, mutta mut herätettiin vasta 6.40, ja kun kömmin keittiöön, niin tyttö istui vielä syöttötuolissa puurot pitkin naamaa ja yöpuku päällä.. Miten aikataulujen noudattaminen voikin olla miehille noin hankalaa!?
No, pikainen imetys, ja seitsemältä oltiin jo ovesta ulkona. Kun matka kestää kuitenkin reippaallakin vaudilla melkein puol tuntia, niin meinasi tulla hieman kiire.. Siis miehelle, mullahan ei ollut kiire mihinkään. Varttia ennen koneen lähtöä oltiin kentällä, ja kait tuo ehti kyytiin kun ei soittanut hakemaan kotiin.
Kentältä mentiin suoraan vauvauintiin, ja voi sitä pärskyttämisen riemua! Neidin ilme vaan on aina näkemisen arvoinen, ensin itse roiskuttaa vettä, ja katsoo sitten ympärilleen syyttävästi tyyliin ”YÖK, mun naama on IHAN märkä!”
Kahdeltatoista oli työhaastattelu, vauva oli mummulassa hoidossa sen vajaan tunnin. Ja niinhän siinä kävi, että tää mamma joutui duuniin. Tosin harjoittelijaksi ensin, mutta kuitenkin.
Käväisin kaupassakin, pyörittelin leipäpusseja käsissäni enkä osannut päättää mitä niistä ostaisin. Kotona vasta huomasin, etten ostanut mitään.. Maitohuuruja syytän!
Lisäilin valokuvia galleriaan, prinsessalla kun on tänään 8kk-synttärit! Ja vasta äsken mä odotin malttamattomana, että edes syntyisi.. Kohtahan tuo muuttaa jo pois kotoa, harmi..
Tein myös uuden kokeiluerän sitruunamuffinseja, mutta eivät nuokaan olleet JUST sellaisia kuin mä tahdon.. Tulee kiire, kun sinne bileisiin oon luvannut tarjottavat leipoa! Vaan eipä sankari ole edes varannut tiloja vielä, joten saattaa olla, että juhlitaan vaan sen itsemurhayksiössä. Eikä sinne edes mahdu tarjottavat esille, sama jättää tekemättä..
Lupasin tehdä myös juhlavieraille sellaiset lastenkutsu-tötteröhatut, joissa on silkkipaperitupsu päässä ja kuminauha leuan alla.. Vulvanpunaiset, tietysti. Ja niitähän ei sitten oteta pois edes baariin lähtiessä! Itsellä jää varmasti juhliminen vähemmälle, kasilta kun pitää olla laittamassa neiti nukkumaan..
Vaan kyllä tää kotiäitiys on kaikesta huolimatta mukavaa, vaikka suurimmat älylliset haastet tuntuvatkin olevan luokkaa ”muista pestä hampaat ennen kauppaan menoa” ja ”koita vaihtaa yöpuku päivävaatteisiin ennenkuin mies tulee iltapäivällä töistä”…