Täällä on ollut varsin rauhallista. Noh, RT:n sunnuntaina ostamat kynttilälyhdyt oli maanantaiaamuna hajotettu, ilmeisesti LV:n tai RouvaLV:n toimesta. Mutta meidän lyhdyt ovat vielä ehjänä, erävoitto!
Eilen käytiin juniorin kanssa 8kk:n lääkärineuvolassa. Poju läpäisi määräaikaistarkastuksen kunnialla, strategiset 9880g ja 72cm. Seuraava käynti sitten vuoden iässä, mikäli mitään ihmeellistä ei ilmaannu.
Eilen oli myös mummopäivä. Suunnittelin etukäteen, että siivoilen täällä kaikessa rauhassa, ja käyn koiran kanssa lenkillä ilman vaunuja. Niin eiköhän mummo ehdota shoppailumatkaa Selloon, ja mikäs minä olen kieltäytymään sellaisesta! Sitäpaitsi kävin neidin sukkahousut läpi, olivat kokoa 74-80cm. Koska muiden vaatteiden koot alkavat numerolla yhdeksän, oli joka tapauksessa aika päivittää sukkistilanne. Tosin HM:ltä tarttui mukaan taas paljon muutakin.
Illalla käytin vielä koiran tien reunassa kun tenavat nukahtivat. Pariskunta LV oli kuistillaan, huutelivat että joko oon saanut lappuun tarpeeksi nimiä? Vastasin totuudenmukaisesti, ettei mitään lappua ole vielä tehty -en oikeasti ole vielä sitä saanut kirjoitetuksi. Vastaukseksi tuli jotain painokelvotonta. Hieman jännitti lähtevätkö perään vai ovatko meidän kuistilla odottamassa kun tulen takaisin, mutta onneksi ymmärisivät pysyä poissa.
Yöllä viiden aikaan heräsin aivan järkyttävään meteliin. Kuului kovaa kolinaa ja räminää. Ja jos ääni on mun mielestäni kova, niin sen täytyy sitä tosiaan olla -kiitos auttamattoman huonon kuuloni. Unenpöpperössä tunsin, että jotain on vialla, mutta pahasti en kuitenkaan säikähtänyt kun koira nukkui edelleen täysin levollisena sängyn jalkopäässä. Lasit päähän ja verhon raosta kurkkimaan. Ukkonen. Ihan tajuton myräkkä. Peltikattoon ropisi kuin olisi satanut hauleja, jatkuva välke ja sitä seuraava jyrinä laittoivat ikkunat helisemään. Onneksi asialla olivat luonnonvoimat eikä naapuri.
Turkulaisenkin kanssa juttelin. On taas onnistunut telomaan itsensä, prätkällä, kuinkas muuten. Sunnuntaista asti on ollut osastolla, mutta elätteli toiveita päästä jo alkuviikosta pois. Tällä kertaa selvisi pelkillä ihonsiirroilla ja aivotärähdyksellä, leikkauksia ei onneksi tarvittu. Koskakohan sekin oppii?