Mä luovutin eilen. Oon koko ajan ajatellut, että ostan vaatteita [I]sitten kun laihdun.[/I] Noh, koska laihtumista ei näköjään tapahdu, eikä mulla yksinkertaisesti ole viimeiseen kahteen ja puoleen vuoteen ollut [I]mitään[/I] päällepantavaa, oli pakko suunnata vaatekauppaan. Tähän vaikutti kieltämättä myös se, että muistin Stockan luottokortin käyvän Seppälässäkin.
Sovituskopissa taas muistin, miksi inhoan vaateostoksia. Eikä tilannetta yhtään helpottanut se, että anoppi toissapäivänä kysyi multa, että tahdonko yhdet housut [I]jotka ovat hänelle liian isot?[/I] Aloin tosissani miettimään, että olenko jo NIIN iso.. Ei sillä, että anoppi olisi jotenkin erityisen lihava, mutta kuitenkin sellainen keski-ikäinen rouvashenkilö, ja mä olen ajatellut olevani nuori ja hehkeä. PAH.
[B]Ja ei, mä en halua kuulla nyt kiertoteitä että hakun mieheni äitiä. Tämä nyt oli tällainen ajatuskuvio, jonka ei ole tarkoitus loukata ketään. Olenpahan vaan tähän asti pitänyt häntä itseäni kookkaampana, piste.[/B]
Joten ostin mekon, shortsit, puuvillahousut (alekorista), caprit ja pari toppia. Kassalla tuntui pahalta, yli satanen vaatteisiin! Lastenvaatteisiin kyllä olen valmis laittamaan enemmänkin, mutta että itselle… Huono omatunto, ei mahda mitään..
Caprit tosin yltävät melkein nilkkoihin, kun ovat senverran isoa kokoa ja mä tällainen kanantaluttaja, mutta mahtuvatpahan päälle. Ja mekosta hajosi vetoketju kun illalla olin pukemassa sitä ensimmäistä kertaa, joten ei muuta kuin tänään takaisin Seppälään. Onneksi matka ei ole pitkä, käydään aamulla vaunuttelemassa sitä kautta. Ehkä siitä voisi saada rahat takasin, kun enhän mä oikeasti sitä edes tarvitse…