Mä alan olemaan epätoivoinen. Laskettuun aikaan on vielä kolmisen viikkoa, mutta musta tuntuu jo, että tästä mahasta on PAKKO päästä eroon. Listasin jo naapureitakin, kun mietin, kuka suostuisi panemaan mua sen verran että synnytys lähtisi käyntiin. Tai vaikka vaan luovuttamaan spermaa!
Jotenkin tuntuu siltä, että tää loppuraskaus on mennyt ihan pakkomielteiseksi. Kyllähän mä nyt edellisiltäkin oon toivonut synnytystä, mutta oon sentään pystynyt ajattelemaan -ja kirjoittamaan- muutakin. Nyt en voi. Jatkuvasti takaraivossa sellainen ”joko nyt, joko nyt?” Raivostuttavaa.
Eilen neuvolassa hoitsu lupasi, että ”saa siellä Jorvissa synnyttää ihan vaikka jo tänään!” No, nii-in, vaan milläs mä saan tuon vauvan vakuuttuneeksi asiasta?
Illalla vaihdoin lakanat, sillä lapsivedet menevät luultavammin puhtaisiin kuin likaisiin lakanoihin. Ja koska paras tapa saada myöhässä oleva bussi tulemaan on sytyttää tupakka, leivoin nyt aamulla korvapuusteja. Mutta ei tuo tulokas tajunnut vinkkiä, vaikka taikina oli reilun aikaa kohoamassa. Ja tein vielä ison annoksen lihapulliakin.
Ajattelin myös varata ajan vyöhyketerapiaan, josko vähän edes kypsyttelisi paikkoja. Lisäksi luulen, että tuo olohuoneen nurkassa pölyä keräävä cross trainer pitää ottaa käyttöön. Ja käydä tosiaan vaikka naapurissa kyläilemässä.