Vietettiin eilinen päivä Sellossa. Edellinen lapsi kun syntyi jouluostospäivän päätteeksi, niin ajattelin testata shoppailukäynnistystä, vaan tässähän sitä edelleen pyöritään, paksusti yhtenä kappaleena. Jaloissa kyllä tuntuu alennusmyynneissä tallustelu.
Mä oon AINA inhonnut kaikenlaisia ostosreissuja, sekä potenut armontonta sovituskoppiallergiaa. Tai noh, silloin neljä vuotta ja 40kg sitten mulla oli hetki, jolloin housujen ostaminen oli mukavaa -silloin niitä ei tarvinnut lyhentää ihan puolta metriä. Pakon sanelemana hankin kuitenkin eilen uusia vaatteita. Jouduin vasten tahtoanikin myöntämään, että tarvitsen [I]toisetkin[/I] ehjät housut, jotka mahtuvat jalkaan. Lisäksi ostin kesämekon, jos vaikka tulisi senverran lämmintä että sitä voisi käyttää.
Vaatteiden hankkiminen lapsille on huomattavasti mukavampaa. Varsinkin vielä, kun poju pistää päälleen sen, mitä äiti sattuu kaapista löytämään. Neiti on huomattavasti valikoivampi, mutta kun pääsee mukaan jo kauppaan ja saa sanoa oman mielipiteensä, niin tulee ostettua oikeanlaisia vaatteita. Paitsi eilen. Näytin Hello Kitty- hellemekkoa (-50% H&M) ja tyttö oli sitä mieltä että kelpaa. Vaan kun lähdettiin ajamaan kotiin, niin kehä ykkösen liittymässä jo sanoi, ettei sittenkään halua sitä kun se on harmaa. ”Minä olisin halunnut mielummin [I]vaaleanpunaisen![/I] Joo-o, vaan kun niitä ei ollut vaaleanpunaisena! Kotona vielä sovitettiin, hetki poseerausta peilin edessä. Lopputulos tarkan harkinnan päätteeksi: ei käy. ”Lähetetään Eekalle, se varmaan tykkää.” Joten vapise, Haukipudas, postia tulossa!
Mukaan tarttui kuitenkin joitain käyttökelpoisiakin vaatteita, lähinnä juniorille ja tulokkaalle. Rahaakin paloi, reilusti 200€, mutta jospa ei tartteisi hetkeen käydä ostamassa vaatteita. Paitsi sitten syksyä varten taas, tietysti. No, neidin synttärilahjatoiveena on esitetty lahjakorttia vaatekauppaan, joten ehkäpä sukulaisten suosiollisella avustuksella saataisiin muutamat [I]sopivankokoiset[/I] farkut hankittua.
Kohta pitäisi lähteä taas neuvolaan ja punnittavaksi. Sen kunniaksi mässytän parhaillaan eilen ostamiani irtokarkkeja, täytyyhän ne saavutetut linjat säilyttää. Myös vyöhyketerapeutille täytyy varmaan laittaa taas viestiä, ja kysäistä, joko puikot on epätoivon vimmassa katkottu, vai löytyisikö tälle viikolle vielä käynnistysaikaa.