Mulle on alkanut taas valjeta, miksi olenkaan sinkku. Näin alkajaisiksi olen keksinyt kolme syytä.
– Nopeat syövät hitaat. Kuten LP, joka [URL=http://www.city.fi/yhteisot/blogi/arica/99221/]kuukausi sitten[/URL] pettyi konservatiiviseen meininkiin, ja toissapäivänä ilmoitti muuttavansa uuden miehensä kanssa saman katon alle vielä toukokuun aikana. Kyseessä ei kuitenkaan ole tämä konservatiivinen mies, vaan tällä kertaa kaikki natsaa kohdalleen ja seksikin on loistavaa. (Kuten se oli alkuun myös [URL=http://www.city.fi/yhteisot/blogi/arica/95238/]Erkin[/URL] kanssa, ja nykyään Erkki on rikkonut laajennettua lähestymiskieltoaan jo useammankin kerran.)
Itselle tuntuu jotenkin tosi kaukaiselle ajatus, että alle kuukauden tuttavuuden jälkeen muuttaisin lapsineni asumaan jonkun miehen luokse. Ja kun LPlläkin ollut miesrintamalla melko hurja vuosi, ja kaikki miehet on esitelty myös lapselle, niin… No, eipä se auta kuin toivottaa onnea uuteen kotiin, ja hankkia kolmivuotiaalle prinsessalle synttärilahjaksi jostain paljon sopeutumiskykyä. Ja jäädä itse etsimään sitä miestä, joka ymmärtää että hyvää kannattaa odottaa vähän kauemmin kuin kuukausi.
– Mun auttamattoman huonot juttuni. Huomasin jälleen eilen, etten tosiaankaan osaa puhua yli 3-vuotiaiden kanssa. Tai sitten puhun ainoastaan lapsista ja niistä mukahauskoista sattumuksista, joille käy samoin kuin mun lauluäänellenikin – molemmat kuulostavat hyvältä niin kauan, kunnes tulevat suusta ulos ja joutuvat ilman kanssa kosketuksiin. Mikä lie kemiallinen reaktio.
– Flirttailu. Mä en osaa sitä. Enkä mä tajua, jos joku mulle flirttailee. Joskus ehkä oon pystynyt kalpeasti aavistamaan, että tällaista on tapahtunut, mutta nykyään oon ihan auttamattoman kuutamolla. Osittain johtuu ehkä siitäkin, etten usko kenenkään mulle flirttaavan, joten en voi kuvitellakaan tilannetta, jossa näin kävisi. Pahoitteluni kaikille innokkaille ihailijoille, jotka olen jättänyt kylmästi huomiotta. Käykää seuraavalla kerralla huitaisemassa vaikka kikkelillä poskelle.
—
Tänään oltiin taas koko päivä pihalla. Aamulla lähdettiin Marketanpuistoon syömään eiliseltä jääneitä eväitä, oltiin sovittu serkkutreffit kymmeneksi. Pääsin suihkuun vasta puolelta, auton starttasin pihasta kolmea vaille kymmenen ja lähetin samalla tekstiviestin, että ollaan ”myöhässä, mutta tulossa”. Koska matkalla ei ollut yhtään tutkaa, ja liikenne moottoritiellä oli vähäistä, päästiin perille ainoastaan kymmenen minuuttia myöhässä. (Tämän mä luonnollisesti kiistän mikäli asiasta tulee jälkeenpäin puhetta!)
Suunnittelin jo, että Marketanpuisto voisi näin kesällä olla hyvä viikonloppuisien metsästyspaikka. Pitää opettaa lapset siihen, että käyvät kysymässä komeiden (sormuksettomien!) isien kanssa liikkuvilta lapsilta jotain tyyliin ”Haluatteko tulla ensi viikonloppuna meidän luokse leikkimään?”
Retken jälkeen käytiin kaupassa, ja sitten jäätiin pihalle touhuamaan. Pesin kuistin, raahasin fillarin peräkärryn takapihalle ja pyyhin ulkopöydän ja tuolit kesäkuntoon. Alkuviikostahan jo sain etupihan kuistille portin paikoilleen, maalasin sen kahteen kertaan (tavoilleni uskollisena maalasin kyllä paljon kaikkea muutakin siinä samalla), asensin lukot ja ruuvasin langattoman ovikellon kuistin tolppaan, portin viereen. Laajensin näin meidän reviiriä taas muutamalla neliöllä, pystyy kesällä pitämään ovia auki kun ipanat eivät heti pääse karkuun ja kylään haluavat joutuvat odottelemaan pihan puolella.
Oli kyllä aivan ihana ilma tänään, ipanatkin viipottivat pitkin pihaa shortseissa ja topeissa! Iltaruoaksi grillattiin makkaraa, ja tultiin sisälle vasta kuuden jälkeen – melkein suoraan iltapalapöytään ja pesulle.
Kesärenkaat pitäisi ehkä jo vaihtaa nastojen tilalle – vaan onhan tässä juhannukseen vielä aikaa.