LP lähetti tekstiviestin
[LAINAUS]
Hmm.pitkä raamikas mies,oletin et peto sängys,voi luoja ’konservatiivista’ touhua.ja kyllä petyin myös ’melan’ kokoon…t.pimahtanut yh jolla alkanut menokenkä vipattaa,ja pikkuhiljaa myös panettaa…[/LAINAUS]
Joten tottakai aloin itsekin miettiä seksiä – ja juurikin niitä ensimmäisiä kertoja uuden kumppanin kanssa.
Alkuhan on aina sähläämistä kun ei vielä toista kunnolla tunne. Ja vaikka (ainakin omasta mielestäni) olen sänkypuuhissa suhteellisen avomielinen, niin kyllä mä ainakin järkyttyisin jos ensimmäisellä kerralla pitäisi pervoilla ihan urakalla ja tehdä kaikki mahdolliset temput. Niiden aika tulee sitten myöhemmin – jos on tullakseen. Parempi on edetä rauhallisesti ja opetella mistä toinen tykkää, olkoon sitten konservatiivista tai ei.
Ja mitä tulee tuohon kokoon niin… Tai noh, ehkä mä en tässä sitä alakaan puimaan sen enempää.
Lisäksi tämän päivän ajatukset ovat pyörineet kivun ympärillä. Siinä, miten helvetin hankalaa (ja nautinnollista!) onkaan kävellä reidet jumissa. Ja miten mä oikeastaan kaipaan sitä tunnetta, minkä kunnon salitreenistä saa. Tekisi tosissaan mieli lähteä taas jumpalle, vaan kun Vika ei mene hoitoon ennen kuin syksyllä, niin minkäs teet.
Eilen kannoin rattaita vauvoineen edestakaisin messukeskuksen rappusia. Hiki vaan valui, mutta eipähän tarvinnut jonottaa hissiä. Kuusi viikkoa pakkolevossa ollut polvi ei oikein tykännyt, ja hyvin huomaa reisilihaksenkin heikentyneen. Yllättävän hyvin kuitenkin sujui, ja olen tänäänkin pärjännyt ilman särkkäriä. Nautiskellut vaan siitä tunteesta, että on tullut tehtyä jotain muutakin kuin muokattua sohvaan perseen muotoista kuoppaa.
(Ja vakuutusyhtiöltäkin tuli tänään päätös, tuo polvivamma ei aiheutunut tapaturmasta vaan rakenteellisesta viasta, joten mitään kuluja ei korvata.)
Messuilta jäi varmasti puolet näkemättä. Mihinkään ei viitsitty jäädä jonottamaan kun muutama muukin ihminen oli paikalla, käveltiin vaan alueita läpi ja käytiin silittelemässä pupuja. Ipanat tykkäsivät ihan älyttömästi, ja käyttäytyivätkin erinomaisen mallikelpoisesti! Kaksi lippua sain myytyä messukeskuksen pihalla, mutta kaksi jäi vielä yli. Lupasin ne lapsille muistoiksi.
Pasilasta suunnattiin sillä todistetusti pienellä kiireellä Mellunmäkeen, jätin lapset isälleen ja lähdin hyvässä seurassa kävelylle ja syömään. Reilun tunnin kuluttua suunnattiinkin sitten jo takaisin maalle päin, jätin isot mummon seuraan Ekan tanssikouluun ja lähdin itse kirkolle konsertin kenraaliharjoituksiin.
(Hauska huomio oli muuten se, että kun navigaattoriin asensi määränpääksi ”Vihti, keskusta”, kuului Pub Satulasepän kohdalla ”Olet saapunut päämäärään…”)
Kaiken kaikkiaan päivä sujui yllättävän mainiosti, niitä yksiä ylinopeussakkoja lukuun ottamatta. Osasin itsekin lähteä liikenteeseen sillä asenteella, että katsotaan mitä ehditään, ja mennään muutenkin lasten ehdoilla.
Tänään lastenhuoneen ikkunaan maalatut tiput munivat, huomenna on vuorossa koristelu. Ikkunaan ilmestyi ipanoiden toiveesta myös pääsiäisnoita sekä pari pupua. Taiteellinen vaikutelma on varsin lastenhuoneeseen sopiva, menisivät nimittäin täydestä jonkun 10-vuotiaan maalaamina.