Käytiin taas eilen Ikeassa, mun piti vaan vaihtaa yksi viallinen pussilakana, mutta rahaa viuhahti reilusti yli satanen. Oon intoutunut ”sisustamaan” tätä meidän uutta kotia, ja makkarit alkavatkin näyttämään jo melko asuttavilta.. Tai noh, ainakin mun mielestäni, mutta mähän en asiasta ymmärräkään mitään.
Lastenhuone on ihanan valoisa ja mukavasti hempeän vihreä. Verhot, matto, päiväpeitot, hyllyt, seinälamput, tuolit ja pöytä. Ja vihreät lehväkatokset sänkyjen päällä! Sängyt nyt tietysti ovat valkoiset, ja seinät, mutta irtaimisto on lähinnä vihreää.
Mun huoneessani on mustaa rautaa ja oranssia tekstiiliä. Niin, ja tiiliseinää. Lasihyllyjä, peilejä rautakehyksillä, rautainen kattokruunu, jossa on vuorotellen lamppu ja vuorotellen kynttilä. Kynttilöitä on muutenkin joka paikassa, oransseja tietysti. Mustan hyllyn vitriiniovet on koristeltu samaisella tiilitapetilla kuin yksi seinäkin. Tapetoin myös hyllyssä olevan mini-hifisysteemin kaiuttimet ja läppärini kannen.
Tämä kaikki ihan vain siksi, että mä voin tehdä niin. Mun ei tartte kysyä kenenkään muun mielipidettä, eikä välittää ”etkai sä oo tosissasi” ja ”älä nyt viitti” -tyyppisistä kommenteista. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on OMA koti, jossa asua. Ei yksi huone äidin tai isin luona, tai kimppakämppä poikaystävän kanssa. Vaan oma. Tietysti, jos ei tarvitsisi ottaa huomioon kaiken tutkivia ja syöviä pikkulapsia, näyttäisi kotini erilaiselta, mutta ”lasten sallimissa rajoissa” toteutetaan tämä.
Ostin myös kuistille kynttilälyhdyt, saa LV lisää rikottavaa jos vaikka käy aika pitkäksi. Vaimonsa oli eilen hiekkalaatikolla, jonkunnäköinen käsiase tungettuna housunkaulukseen niin, että kahva vaan näkyi. Okei, se luultavasti lasten lelupyssy, jolla leikkiminen on mennyt turhan rajuksi ja äiti on puuttunut asiaan, mutta aika hurjalta tuntui silti. Varsinkin kun tietää, että kyseiseltä ihmiseltä voisi vallan hyvin odottaa jotain muutakin. Epäreilua, että täällä yrittää jengi tehdä kodeistaan mukavia, ja sitten yhdet terrorisoivat. Eikä mulle ole tullut edes yhtään hakemusta henkivartijan paikkaa koskien! Täytynee kysyä privaattisuojelua siltä komealta kaljulta poliisilta, joka otti mun tietoni ylös.. Sillähän olisi mun puhelinnumeronikin jo valmiiksi!
EDIT Hääpäivän kunniaksi poistin hääkuvamme galleriasta. Johan niitä kaksi vuotta siellä katseltiin.