Keskustelin tuossa erään puolitutun ihmisen kanssa, kyseli kovasti kuinka on sujunut ja miten prinsessa jakselee. Kerroin sitten tietysti, että neiti on käytännössä päiväkuiva, vaippa on enää reissuissa ja uniaikaan varmistuksena.
Siitähän se riemu sitten repesikin! Sain kuulla piiiiiitkän saarnan siitä, kuinka olen AIVAN LIIAN VAATIVA AIVAN LIIAN AIKAISIN! Lapsiparalle tulee vielä traumoja kun äiti pakottaa jo noin pienenä olemaan ilman vaippaa ja käymään potalla!
Noh, mä en kuitenkaan usko, että neiti pyytäisi potalle jos se olisi kovin kamalaa.. On ilmeisesti itsekin huomannut, ettei märkä vaippa tunnu kovin mukavalta.. Tälle ihmiselle oli kuitenkin turha selittää, etten koe vaipattomuutta ”vaatimisena” koska lattialle tulleista pissoista ei rangaista, eikä potalla pakoteta istumaan, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja lapsen ehdoilla mennään.
Ilmeisesti olen nyt loppuiäkseni saanut ”huono ja lastaan tahallaan traumatisoiva äiti” -leiman otsaani.
Ja koska jotkut päivät vaan ovat sellaisia, niin tunsin pienten sarvien aloittelevan kasvuaan mun pään molemmin puolin. En voinut olla lisäämättä, että ”juu, kun tyttö syö ja juokin jo itse, niin kohta ei tarvitse kuin jättää lappu keittiön pöydälle tyyliin ’ruoka on jääkaapissa, lämmitä sieltä kun tulee nälkä…'”
—
Eilen käytiin aamusta puistossa, iltapäivällä löhöttiin vaan kotona. Työvuoron piti alkaa keskiyöllä, mutta niinhän nuo kuuden jälkeen soittivat, että voinko tulla jo kymmeneksi. ”Kun täällä on kaikki ihan päin persesttä”. Pakkohan se oli mennä.
Yö oli kamala, aloin tosissani miettimään kotiin lähtöä. Onneksi mulla on PALJON pitämättömiä sairaslomia.. Pinna oli tiukalla molemmin puolin tiskiä, meinasin valomerkin aikoihin päästä painimaankin. Onneksi itsesuojeluvaisto toimi, ja muutakin henkilökuntaa löytyi taustatueksi, joten jäi vaan tönimisen asteelle. Lisäksi suomalainen mies yleensä uskoo puhetta vaikka hieman päissäänkin.
Saatiin siivoukset valmiiksi vasta puoli seitsemän aikaan, seitsemältä aloin nukkumaan. Tyttö heräsi hieman ennen kahdeksaa, mutta onneksi mies oli jo noussut, hällä kun oli yhdeksäksi sovittu tapaaminen rakentamaan hirvilavoja. HIRVIttää jo valmiiksi tulevan lihan määrä, lupia kun on alueelle myönnetty 89, ja metsästäjiä on 80..
Isäntä vei neidin mummulaan pariksi tunniksi, sain nukkua hieman pidempään. Laitoin kellon yhdeksitoista soimaan, ripustin märät pyykit narulle ja työnsin uudet koneeseen peseytymään. Vaihdoin lakanat ja imuroin, tiesin sen olevan helpompaa ilman lasta.
Kadeltatoista hain lapsen kotiin, syötiin hieman ja työnsin pikkuisen pihalle nukkumaan. Isäntä tuli äsken kotiin, mun pitäisi varmaan itsekin ottaa päikkärit.. Illalla taas kymmeneksi töihin, enkä missään tapauksessa ennen kuutta pääse kotiin. Onneksi ei ole viikolla yhtään vuoroa, saa hieman hengähtää.