Oon nyt raskausaikana ostanut muutamat mammahousut, joissa on nilkassa kiristysnyörit. Siis sellaiset, että lahkeet saa kiristettyä pussille. Näppärää, varsinkin jos sattuu olemaan tällainen kanantaluttaja, jolle kaikista housuista suorat lahkeet on aina lyhennettävä.
Noissa eilen ostamissani housuissa on niinikään nauhat lahkeissa. Huomasin sen sovittaessani niitä, vaan en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Tänään sitten neuvolaan lähtiessäni vedin uudet housut jalkaan, päätyäkseni varsinaisen blonditestin eteen. Lahkeen sisäpuolelta roikkui kaksi nauhaa, suunnilleen puolen säären korkeudelta ja samaan kohtaan kiinnitettyinä. Vahingossakaan niitä ei saanut mitenkään nilkan ympärille niin, että lahkeet olisivat siitä lyhentyneet.
Hetken tuskailtuani huomasin, että lahkeen ulkopuolella on jonkinlainen renksu, johon nauha on ilmeisesti tarkoitus kiinnittää. Okei, ei muuta kuin toinen nauha lenkistä, ja sitten nauhat yhteen rusetille. Hienosti rypytti lahkeen lyhyemmäksi. Ainut vaan, että noiden lahkeiden on ilmeisesti tarkoitus lyhentyä [I]capripituisiksi[/I], vaan kun mä olen niin toivottaman lyhyt, niin mahdollisimman ylös rypytettyinäkin lahkeet yltävät nilkkoihin asti -asia, joka lähipiirissä herätti suunnatonta hilpeyttä.
Yhdeltätoista oli neuvola. Mun oman neuvolatädin kesäsijainen oli sairauslomalla, joten sain hänen sijaiselleen selittää kaiken uudestaan. Taas. Kaikki kuitenkin masussa hyvin, vaikka äidin paino nousee ihan omilla käyrillään. Tähän mennessä tullut jo 22kg! Seuraava aika perjantaille, ”kun alkaa nyt noita viikkojakin kuitenkin jo olemaan kasassa niin, että yliajalla mennään.” Ihan kuin mä en sitä tietäisi, pitääkö vielä muistuttaakin! Tädille sanoinkin lähtiessä, että ”toivottavasti ei enää nähdä.” Sitä en sitten tiedä, miten toivotuksen käsitti, ja samapa tuo mulle enää tässä vaiheessa.
Illalla kävin taas vyöhyketerapiassa, terapeutti ei meinannut uskoa kun aamulla laitoin viestiä että olen vielä yhtenä kappaleena. Taidan olla jo melkoinen haaste hällekin! Kyllähän tuo nyt taas supistelee vähän enemmän, mutta luultavasti laantuu kohta, saan nukkua yön rauhassa ja herään aamulla kellonsoittoon -vauva edelleen mahassa.