Mä en käsitä, mikä ihmisen saa ottamaan täysin toista kieltä puhuvan ihmisen kumppanikseen. Vaikka itse asuinkin koko lapsuuteni ja nuoruuteni pääkaupunkiseudulla, ei miehen oululaisuus aiemmin juurikaan häirinnyt. Huvitti kylläkin.
Tänään kuitenkin taas alkoi ärsyttämään tosissaan. Ollaan alunperin sovittu, että tytölle opetetaan yleiskieltä, tarkoituksena etten mä juurikaan käytä slangisanoja, eikä mies murretta, mutta silti taas hoki, että ”tule syömään puurua” ja ”ompa hyvvää maitua.” Eihän se ole edes suomea!
Yritin sievästi vihjata, että jospa kuitenkin syötäisiin puuroa ja juotaisiin maitoa, mutta mies pistää hanttiin. Kuuulema Oulussa asuessa PITÄÄ puhua oululaisittain, kun jos puhuu erilailla, niin kiusataan koulussa. Ja eihän lapsi saa kuvitella puhuvansa väärin!
Täytyy aiheesta vääntää vielä, mielestäni on kuitenkin kaikkein helpointa elämässä jos puhuu niin, että muuallakin ymmärretään, kuin kotipaikkakunnalla. Luultavasti prinsessa ei kuitenkaan loppuikäänsä asu täällä.
Muuten tänään on ollut varsin rauhallista, käytiin aamulla kaupassa ja kaverin luona kylässä. Matkalla ostin torilta tuoreita porkkanoita, perunoita, sipulia ja mansikoita. Melkein heti söin toisen porkkananipun ja puolet mansikoista.. On ne vaan sitten niin ÄLYTTÖMÄN hyviä!
Mies oli jo kotona kun tulin laittamaan laittamaan ruokaa ja nukuttamaan tytön. Päiväuniaikaan siivosin, ja miehen herätessä hieman neidin jälkeen hermostui mulle, kun en ollut itse nukkunut. Kun hänen mielestään hommat saa jäädä tekemättä jos väsyttää.. Vaan kun ei niitä kukaan muukaan tee jos mä nukun.
Illalla sain kuitenkin otettua päikkärit kun isäntä nappasi tytön mukaansa ja lähti mummulaan. Tosin kyllä käytin tilanteen hyväkseni ja siivosin loppuun kun kukaan ei ollut jaloissa pyörimässä, mutta torkahdinkin hetken.
Pitäisi vielä odottaa tiskikoneen ja pyykkikoneen pysähtymistä, saisin vedet poikki ja vaippaharsot kuivumaan narulle. Prinsessa laitettiin nukkumaan vasta kymmenen jälkeen, joten elättelen toiveita aamu-unisuudesta..