Yritin joskus (kymmenen vuotta sitten?) kysellä isoveljeltäni, josko joku hänen tutuistaan, vaikka treenikaveri, haluaisi alkaa kanssani tapailemaan. Vastaus oli veljellisen rakastavaan tyyliin jotain siihen suuntaan, ettei hän ole niin pahasti riidoissa kenenkään kanssa, ja että hänen vapailla kavereillaan on jotain tasoa. Olin siis pakotettu hylkäämään haaveet treenatusta kundikaverista, joka vielä olisi isoveljeni tuntema ja hyväksymä.
Koska en usko tilanteen vuosien takaisesta juuri muuttuneen, joutunen itse hankkimaan uuden elämänkumppanini. Ja koska suunnitteleman deitti-ilmoitus ei ottanut tuulta alleen, laadin pienen listan, jonka perusteella alan karsimaan ehdokkaita.
Tässä muutamia vaatimuksia, jotka kumppanikokelaan tulee täyttää. Ne eivät ole tärkeysjärjestyksessä, ainakaan koko listan osalta.
* Tulee toimeen lasteni ja koirani kanssa. Lapset ovat se tärkein, ja koira tulee hyvänä kakkosena. Myös sukulaisiani pitäisi jaksaa katsella.
* On ehdottomasti valkoihoinen, en kannata sekaliittoja.
* On kotoisin pääkaupunkiseudulta, tai ainakin kotiutunut tänne täydellisesti – en aio muuttaa toista kertaa toiselle puolelle Suomea.
* Puhuu suunnilleen yleiskieltä, vääntämättä mitään kamalaa murretta. (kts myös edellinen kohta koskien synnyinpaikkaa.)
* On verbaalisesti lahjakas, osaa puhua ja kirjoittaa ongelmitta. Mun täytyy päästä joskus väittelemään, enkä kestä jos mies ei pysty keskustelemaan samalla tasolla vaan jää tuppisuuksi.
* Ei paneskele ympäri kyliä. En jaksa kuunnella ”mä vaan kävelin ihan rauhassa, ja sitten mä kompastuin, ja mun mulkku lumpsahti sen pilluun ihan vahingossa, enkä mä voinut sille mitään!” – tyyppisiä selityksiä.
* Hallitsee alkeelliset käytöstavat. Osaa avata mulle auton oven, kaataa ravintolassa lisää juotavaa ja vetää vessan käyntinsä jälkeen (siitä renkaasta en ole niin tarkka, yleensä pyrin pitämään kannen alhaalla ettei vauva mene pönttöön ronkkimaan). Tuntee sanat ”kiitos”, ”ole hyvä” ja ”anteeksi”.
* Ei ryyppää , rellestä eikä rännitä. Ottaa joskus ruoan kanssa viiniä, muttei luuhaa jatkuvasti baareissa ja voi elää ilman päihteitä kokematta siitä tuskaa.
* Ei tupakoi. En pidä tuhkakuppien nuolemisesta.
* Pitää huolen kunnostaan ja henkilökohtaisesta hygieniastaan. Tuoksuu hyvältä. Mikään ylisiisti salipena ei tarvitse olla, mutta jonkinlainen urheiluharrastus on melko välttämätön (tähän ei sitten riitä lätkän katsominen sohvalta käsin) .
* On ehdottoman rehellinen, etenkin niissä pienissä asioissa.
* Painaa enemmän kuin minä. (tässä joustan mikäli uusi kumppanini on nainen)
* On pidempi kuin minä. (myös tässä on sukupuolisidonnainen tinkimisvara)
* Tienaa enemmän kuin minä (tämä kriteeri on melko helppo täyttää – kotihoidontuki ei päätä huimaa!), mutta kestää myös sen jos vielä joskus alan pyörittämään firmaani ja ansaitsemaan muutakin kuin sosiaalietuuksia.
* On asunut yksin, eli osaa pestä omat kalsarinsa, siivota jälkensä ja laittaa ruokansa. Ei sillä etten voisi tehdä sitä, mutta haluan kuitenkin tietää toisenkin siihen tarvittaessa kykenevän.
* Tulee toimeen omillaan. Rikas ei tarvitse olla, mutten ala ketään elättämäänkään. (katso myös kohta tienaamisesta.)
* Ei ole niin koukussa tv-sarjoihin, että jakson jääminen välistä aiheuttaa maailmanlopun. Telkkari mukaan ei missään tapauksessa suunnitella aikatauluja tai ohjelman vuoksi siirretä muita menoja. Ja huom, mulla itselläni ei ole edes telkkaria.
* Ei ole koukussa nettipeleihin, eikä kuole jos ei joka päivä pääse tarkistamaan sähköpostiaan. Työnkuvasta johtuvan sähköpostiriippuvuuden vielä ymmärrän, mutta sitä ei tarvitse tuoda vapaa-ajalle.
* Ei lainaa vitsejä Kummelista sen enempää kuin mistään muustakaan kotimaisesta sketsisarjasta. En ole niitä katsonut, joten juttu menee joka tapauksessa ihan hukkaan. Eivätkä ne vitsit edes ole kovin hauskoja.