Meillä on ollut taas virkavaltavoittoinen päivä. Aamulla juttelin seinänaapurin, Rouva T:n kanssa; viimeyönä oli parin asunnon päässä majaileva LinnaVenkula käynyt vaimonsa ja pesäpallomailansa kanssa riehumassa hänen kuistillaan, särkeneet kynttilälyhtyjä sekä muuten vaan uhkailleet.
Kun tultiin torilta, Rouva T pyyhki silmiään; samainen LV oli käynyt naarmuttamassa heidän autostaan kummankin kyljen ruvelle. Sopivasti LV rouvineen sattui paikalle, lupasivat vielä käsitellä RT:n pään samaisella rautatangolla.. Poliiseja paikalle, auton ja uhkauksen vuoksi. Kirjasivat tiedot, mutta eivät käyneet epäiltyjä puhuttamassa.
Iltapäivällä käytiin kaupassa, ja kotiin palattuamme alkoi riemu. LV olisi halunnut tulla silittelemään meidän koiraa, mutta koska möykkäsi selväsit juovukkeessa, en päästänyt ollenkaan kuistille. Sanoin, ettei koira tykkää vieraista miehistä, mutta hän ei kuulema pelkää. Hetken kuluttua juttelin RTn kanssa pihalla, kun LV alkoi huutelemaan omalta kuistiltaan. Käskytti pitämään koiran kiinni, (en ole pitänyt koiraa täällä kertaakaan vapaana) ja kielsi pelottelemasta sillä lapsia (kaikki talon lapset, myös hänen omansa, ovat sitä käyneet luvan kanssa silittelemässä.) On kuulema selvinnyt jo kahdesta taposta ilman tuomiota. Hänen mukaansa ihmishenki ei maksa kuin 10vuotta, ja hänellä on elämää jäljellä vielä senkin jälkeen. Tehosti sanojaan kirveellä, vuoli lautaa teräväksi ja lupasi sen tehoavan myös koiraan omistajineen. Lopuksi löi kirveen kaiteeseen pystyyn ja painui sisälle.
Soitin poliisit paikalle, pyysin että hakisivat pahnoille yöksi rauhoittumaan. Kolme partiota saapuikin, hoidettiin kaikki lapset pihalta koteihinsa ja pyysivät LVn pihalle juttelemaan kanssaan. Hetken kuluttua meillä kolkutettiin ikkunaan, konstaapeli halusi myös multa lausunnon. LV oli kuulema vaan ”tehnyt puutöitä” omalla pihallaan, eikä ollut suunnannut uhkailujaan kehenkään henkilökohtaisesti. ”Sehän nyt on aina ollut kova puhumaan.”
Että näin, poliisit lähtivät jatkamaan matkaansa, ja LV jäi kotiin viihdyttämään naapureitaan. Odotan kauhulla tulevaa yötä, täytyy varmaan nukkua puhelin kourassa ja pippurikaasu yöpöydällä. (Suunnittelin ensin laittavani kaasun tyynyn alle, mutta se ei välttämättä ole kovin suositeltava idea.) Jos kerran jo ilman syytäkin käydään sisustamassa toisten kuistia lasinsiruilla, niin en halua kuvitella minkälaisen koston ”vasikka” saa osakseen. Onneksi mulla on sentään koira joka kyllä hälyttää kaikesta metelistä.