”On niin saatanan mukavaa…”

[I]Kimaltamisesta[/I] ja [I]kuuluisuudesta[/I] en tiedä, mutta tämä [I]yhteisenä omaisuutena[/I] oleminen alkaa hieman tympäisemään.

Sunnuntaina Sellon WC:ssä tuli kommenttia, että ”sulla ei taida olla enää kauaa laskettuun aikaan!” ja tänään Kesportin myyjä nyökkäsi varovaisesti mahan suuntaan kysyen ”koska ton vauvan pitäis…?” Lasten hoitotädeistä puhumattakaan! Yhden lomalla olevan lastentarhanopettajan näin kaupassa jo reilu viikko sitten, reaktio yllättyneen järkyttynyt ”etkö sä oo [I]vieläkään[/I] synnyttänyt?” Ja päivittäin saan lapsia kuskatessani vastata kysymykseen ”onko ollut mitään tuntemuksia?” mikä hemmetin kysymys tuo tuollainen edes on, ei ne vauvat yleensä kovin paljon aiemmin ilmoittele syntymisaikeistaan. [I]TUNTEMUKSIA.[/I] Ja vitut. Toinen täydellisen älykäs kysymys ”eikö sua ole edes supistellut yhtään?” No on, viikosta kymmenen asti, siksihän mä olin saikullakin. Vaan ei se näytä silti edesauttavan tuon vauvan syntymistä.

Ylipäätään normaalin kohteliaisuuden rajat tuntuvat joillain ihmisillä hämärtyvän siinä vaiheessa, kun näkevät jonkun raskaana olevan -vaikka täysin vieraankin- ihmisen. Eihän KENELTÄKÄÄN mennä kysymään kassajonossa, että ”koskas sulla pitäisi alkaa menkat?” tai ”mites sun suoli on toiminut tässä viimeisen puolen vuoden aikana?” Yhdellekään lihavalle, puuskuttavalle ja naama punaisena pyöräilevälle ihmiselle ei kommentoida polkemisen hankaluudesta ”tuon mahan kanssa”. Miten sitten raskausaika muka antaa oikeuden tunkeutua toisen yksityisasioiden reviirille?

Kyllä mä ymmärrän, että sukulaisia ja kavereita kiinnostaa, mutta rajansa voisi olla silläkin. Kun [B]kyllä mä sitten ilmoitan kun on jotain kerrottavaa[/B], ihan varmasti! Oon jo muutaman päivän huomannut ”unohtelevani” puhelinta äänettömälle, ihan vain siksi, etten jaksa vastata enää yhteenkään uteluun. Vastaajaan voisi tietysti nauhoittaa tervehdyksen tyyliin ”Ei, en ole synnyttämässä, en vaan just nyt viitsi vastata. Palataan asiaan parin viikon päästä. Eikä ole edes TUNTEMUKSIA!”

Ja ei, mun mahaa ei tartte myöskään paijata, hinkata, taputella, hipelöidä eikä sivellä. Eikä sen koosta tarvitse huomautella, tiedän itsekin sen olevan suhteellisen massiivinen. Enkä kaipaa kommentteja helteistä, tukalasta olosta, turvotuksista tai hikoilusta. Olen kyllä ihan riittävän avoin jo muutenkin -tiettyyn rajaan asti, ja omilla ehdoillani, kiitos.

Tuntemuksia. Pah.