Tällä hetkellä olo on, noh, lähinnä epätodellinen. Päivä on mennyt itkeskellessä, ja pohjattoman surulliset ajatukset hyppivät esiin mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kummallisiin aikoihin.
Haaveista luopuminen tuntuu pahalta. Ei tämän näin pitänyt mennä! Vaikkei koko maailma kaadukaan, mun oma pieni elämäni on kyllä järkkynyt pahimman kerran.
Toisaalta päättäväisyys on huipussaan, ja tilanteen lauettua on olo jopa hieman helpottunut. Loppupahan tämä turhanpäiväinen hinkaaminen ja pelleily! Kunpa vaan olisi loppunut jollain toisella tavalla..
Mun tarvitsee nyt vain kuulla joltakin, että kaikki järjestyy kyllä. Itse en siihen joka hetki jaksa sittenkään uskoa.