Niinhän tuo laskettu aika oli ja meni. Tai noh, jos vauva [I]oikein[/I] kiirettä pitäisi, niin ehtisi syntyä vielä tälle illalle. Toiveajattelua. Vaan kyllähän tuo olisi pitänyt tajuta jo aiemmin, kun ensin pelotellaan puolesta raskaudesta asti että pitää ottaa rauhallisesti kun supistaa, niin vauvan saavutettua täydet viikot ei synnytyksestä ole tietoakaan. Team 13, tyypillisesti.
Mulla on paniikki siitä, mitä kaikkea pitäisi muistaa ennen kuin lähden synnyttämään. Mukaanhan en tietty tartte kuin neuvolakortin, mutta kämpän pitäisi olla siinä kunnossa, että voi sitten vauvan kanssa kotiutua ilman välitöntä siivouspakkoa. Pyykkikorit olisi hyvä pitää suhteellisen tyhjinä ja astiatkin voisi siirtää tiskialtaasta koneeseen asti edes kerran päivässä. Ja jos imuroisi suhteellisen säännöllisesti, niin ei mummon tarvitsisi pelätä villakoirien näykkivän nilkkojaan. Voi olla, että h-hetken koittaessa vielä taksia odotellessa siistin hulluna paikkoja. Ihan kuin sitäkin ei kannattaisi tehdä etukäteen! Vaan laiska kun on..
Eilen oli tytön 3v-synttärit, päivällä vei hoitoon kaksi vaaleanpunaista toukkakakkua, illalla pidettiin kemut ihan vaan omalla porukalla. Tarjoilu oli tosin hieman köyhän puoleista, ainoastaan cocktailpiirakoita ja suklaatoukkakakkua, mummon unohdettua pullat pakastimeen. Vaan niinhän se oli puhekin, että juhlitaan isommin sitten vauvan synnyttyä. Lahjaksi neiti sai enoltaan Hello Kitty-kännykän, -tietysti [I]vaalenpunaisen[/I]- mummolta Hello Kitty- lakanat (arvaa väri!) isiltä tyynyn (äidin toive) ja äidiltä ja pikkuveljeltä uuden peiton, joka on samaa kokoa kuin uudet lakanat. Saa sitten uusi vauva ne vauvakokoiset petivaatteet, taktinen ajoitus.
Kyllä mä olen taas onnellinen, kun maanantai koittaa ja saan vietyä lapset hoitoon. Ei vaan riitä jaksaminen niiden kanssa puuhaamiseen, vaikka tänään oonkin tsempannut harvinaisen hyvin -paitsi ruoanlaitossa, tilattiin pizzaa kotiin. Vielä illalla touhuttiin pihapuistossa, ja todisteitakin siitä on. Jätkä nimittäin putosi keinusta suoraan mahalleen hiekkaan, ja nyt on naamakin sen näköinen. Otsa ruvella, poski turvoksissa ja leuka auki. Mutta eipä tuo tahtia haitannut, taaskaan.
Nyt iltateetä ja sitten ajoissa nukkumaan. Eihän sitä tiedä, vaikka lähdön hetki koittaisi. Tai noh, tietää sen, ei koita.