Pieniä potilaita.

Yö oli ratkiriemukas – pisin nukuttu pätkä taisi olla tunnin mittainen ja lyhyin, noh, ehkä kaksi minuuttia. Juniori on räkäinen ja lämpöinen, ei varsinaista kuumetta, mutta selkeästi hankala olo. Myös neidillä alkoi nenä vuotamaan nyt illalla, joten ensi yö voi olla vielä edeltäjäänsä hauskempi. Tyttö nyt onneksi osaa niistää jo, mutta silti..

Päivä on siis ollut suhteellisen rankka, vaikka potilaat ovatkin yllättävän pirteitä. Vielä toistaiseksi. Lapset nukkuivat pitkästä aikaa päiväunet yhdessä, sain siis puoli tuntia ainoastaan itselleni! Käytin sen hyödyllisesti – tappelemalla mesessä itselleni tärkeän ihmisen kanssa. Aivan turhaa, ja äärimmäisen ahdistavaa touhua. Vieläkin kiertää mahassa kun ajattelen sitä.

Mun piti kirjoittaa vaikka mitä, mutta jostain syystä ei oikein onnistu nyt. Koiralle ruoka, pikainen pissatus ja sitten itsekin sänkyyn. Opin myös juuri äsken uuden asian – ei kannata syödä kalkkunan jauhelihalla täytettyä tortillaa samaan aikaan kun kirjoittaa läppärillä. Vaikka se tapahtuisikin keittiön pöydän ääressä.