Oon yrittänyt ottaa pyöräilyä jokapäiväiseksi puuhaksi. Maanantaina 16km, aamulenkisi. Eilen ei päästy kuin 4km, kun laajakaistamies soitti kesken reissun ja meidän piti palata oikotietä kotiin. Iltapäivä sitten vietettiin rannalla maaten ja syötiin jäätelöä. Eikä mun oma nettiyhteys toimi edelleenkään.
Rannalta tultiin ruokakaupan kautta kotiin. Ostin pizza-ainekset, sillä muistin jääkaapissa olevan pari litraa kanttarelleja jotka voisi paistaa siihen päällä, ja lisäksi ajattelin itsetehdyn olevan kuitenkin parempi vaihtoehto kuin viereisen koti-pizzan anti. Ostin varalta myös selluliittigeeliä, jolla voin sitten yritää sitä pizzaa tasoitella.
Tarkoitus oli, että kun saan lapset nukkumaan, niin herkuttelen ylhäisessä yksinäisyydessä hyvän kirjan ääressä. Noh, lapset nukahtivat vasta kymmenen jälkeen, ja ennenkuin olin saanut ”pakkolliset” hommat tehtyä, kuten käytyä suihkussa ja laitettua märät pyykit takapihalle kuivumaan, oli kello jo yksitoista enkä jaksanut alkaa enää kokkailemaan. Siirryin siis suosiolla suoraan sängynpohjalle. Geelin kyllä muistin levittää, ja heti tuli hoikempi olo!
Äsken käytiin taas fillaroimassa, lähdettiin ajamaan eri reittiä kuin normaalisti, ja matkaa kertyi tasan 20km. Tosin ”ylimääräistä” lenkkiä tuli lähes 6km, allekirjoittaneen pienimuotoisen navigointivirheen vuoksi. Vaan eipä tuo pahaa tehnyt.
Huomenna on ”mummopäivä”, joka tarkoittaa että saan pari tuntia vapaata lapsista. Jospa vaikka se kauankaivattu kirjahylly olisi jo noudettavissa, voisin sitä sitten yöhön asti kasailla paremman tekemisen puutteessa.