Eilen oli serkun konfirmaatio (hitto, mä meinaan koko ajan puhua ristiäisistä!), joten ei muuta kuin kello soimaan klo 6.30 sunnuntaiaamuna. Tämä siksi, että juniori herää yleensä aamutissille seitsemältä, ja halusin ehtiä käymään [I]yksin[/I] suihkussa. Ja tietysti just silloin, kun mä olisin ollut aikaisin hereillä, jätkä nukkui tyytyäisenä yli kahdeksaan..
Ei menty kirkkoon ollenkaan, en uskonut lasten jaksavan [I]ruotsinkielistä[/I] jumalanpalvelusta, kun suomenkielinenkin palvelus saattaa tehdä tiukkaa isommillekin. Saavuttiin siis sopivasti juhlakalun kotiin syömään ja kahvittelemaan. Allekirjoittaneen juhlat tosin sujuivat rattoisasti portaita vahtien, pikkumies kun otti harvinasen tarkasti suunnan rappuihin, oltiin sitten missä päin asuntoa tahansa. Kun tähän ynnätään se, että vedin korkosaappaat kylmiltään jalkaani, parin vuoden lenkkarikauden jälkeen, ei kenelläkään liene harhaluuloja aikaisen kotiinlähdön syistä. Lisäksi samaan aikaan osunut keihäsfinaali rajoitti muiden vieraiden keskusteluhalukkuutta yllättävällä tavalla..
Illalla päätin mennä kerrankin ajoissa nukkumaan, jätin tiskit lojumaan ja sammutin koneenkin jo ennen kymmentä. Käytin vaan koiran pissalla, ja puoli yhdeltätoista olin jo peiton alla, äly mäellä…
…ja nukuin puoli neljään asti, ennenkuin piti ensimmäistä kertaa käydä pissalla! Aamuherätys oli seitsemältä, juniorin muodossa, mutta jatkettiin tissitellen unia kahdeksaan asti. En muista, koska olisin viimeksi nukkunut NOIN pitkät yöunet! Yleensä, jos nukahdan aikaisin, jompikumpi lapsista sitten hyppyyttää pitkin yötä. Vaan hyvä näin, kerrankin!
Aamulla lähdettiin vaunuttelemaan kylälle, koiran kanssa tietysti. Reissu meinasi hieman venähtää, vaikkei kaukana käytykään, ja tultiin kotiin vasta puolenpäivän jälkeen. Päiväruoka (makaronia ja hirven jauhelihaa), jätkälle tissiä ja neidille päiväunet, ja iltapäivällä fillarin keula kohti mummolaa. Tarjolla kalakukkoa ja riisivelliä (maha tuli täyteen, vieläkin on ähky!) ja lapset tietysti innoissaan kaikesta isomummolta ja isopapalta saamastaan huomiosta.
Käytiin vielä läheisessä puistossa leikkimässä, prinsessalla kun tahtoi vauhti nousta sisällä vähän turhan hurjaksi. Sitten ylimääräisen mutkan kautta kauppaan (piti yrittää edes vähän sulatella ruokaa), ja kotiin vasta kahdeksan aikaan.
Iltapesuaikaan sanoin neidille, että pestään pylly. Siihen vastaukseksi kaksivuotiaan tomeruudella ”eikä pestä pyllyä!” Totesin, että pylly pitää pestä iltaisin, johon neiti totesi ”tulee reikiä pyllyyn”. Noh, aina äidinkään ajatuksenjuoksu ei pysy tytön perässä, joten tarkentelin, että ”mistä tulee reikiä pyllyyn?” ”HAMMASPEIKOISTA, tietysti. Hammaspeikot tekee reikiä!” Tämä filosofinen pohdinta huipentui, kun tytön piti mennä eteisen peilistä katsomaan, näkyykö pyllyssä hampaita. Ei näkynyt. Ilmeisesti siihen pyllyn pesemiseen on sitten muita syitä kuin hammaspeikkojen karkoittaminen.
Huomenna on mummopäivä. Pääsen neljän aikaan tenavista eroon, lainaan autoa ja hurautan keskustan suuntaan. Tarkoituksena käydä Stockalla ja syömässä (tai teellä, tästä ei kait ollut vielä täyttä selvyyttä?) ja sitten akut latautuneena laittamaan lapset nukkumaan.
Niin, ja naapuruston kuulumisia. LV oli käynyt viikonloppuna kaikkien muidenkin ovien takana, emme olleetkaan ainoita (harmi, ajattelin jo olevani jotenki erikoinen!) ja la-su yönä oli RTn kynttilälyhdyt taas hajotettu. Oli kuulema yhden aikaan yöllä kuulunut järkyttävä *PSADAM*, ja kun oli mennyt ikkunasta kurkkaamaan, olivat lyhdyt heiluneet koko ketjun mitalta ihan kunnolla. Tekijää ei näkynyt, mutta ei liene kenellekään vaikea arvata syyllistä. Meidän lyhdyt ovat toistaiksi säilyneet ehjinä, mutta mun fillarin renkaista oli venttiilit löystyneet kummasti.. Tämähän tosin saattaa johtua ihan jostain muustakin kuin naapureiden vittumaisuudesta.