…ja väsähtää!
Sivistyksestä siis kotiuduttu, mutta tärkein ensin; eilisessä ultrassa löytyi massusta yksi vauva jolla kaikki hyvin! Laskettua aikaa siirrettiin hieman neuvolan arvioista, joten taidan viettää joulun sairaalassa kun esikoinenkin meni reilusti yli.. Mutta pääasia että kaikki on salamatkustajalla kunnossa!
Sitten retkipäiväkirjaan.
Keskiviikkona saavuttiin hyvin sujuneen lentomatkan päätteeksi Helsinki-Vantaalle, jossa mummo oli sovitusti meitä vastassa. Ahdettiin pieneen ja vanhaan Volvoon mummon ja papan lisäksi minut, vauva turvaistuimineen, vaunut ja täyskokoinen matkalaukku. Viereen parkkeeratun tilataksin kuljettaja jo katseli meitä hieman siihen malliin, että saa meidät asiakkaiksi, mutta joutui pettymään.
Päivä meni mummolassa, ja illalla siirryttiin äitini luokse jossa yövyimme. Neiti rättiväsyneenä sammui heti, mutta vajaan tunnin nukuttuaan heräsi hysteerisesti huutaen eikä millään meinannut rauhoittua. Laitoin reissustressin ja uuden paikan piikkin.
Torstaiaamuna totuus paljastui. Prinsessan aamulämpö 39astetta. Panadolia vaan ja matka jatkui toiseen mummolaan. Kyläily tosin sujui lähinnä huutaen, hiljaa lapsi oli ainoastaan päästessään katsomaan naapurin koiraa..
Lääkäriin tarkistamaan korvat, päivystäjänä keski-ikäinen karvakäsimies jonka suomenkielessä oli toivomisen varaa -sekä tuottamisen että ymmärtämisen puolella. Mitään syytä ei itkuisuuteen löytynyt, mutta saatiin vahvemmat kuumelääkkeet.
Lekurista isäni luokse, neidille pari annosta troppia ja nukkumaan. Yöllä kolmen aikaan alkoi levottomaksi, ja kuudelta mitatessa lämpö oli jo 39,5. Lisää lääkettä ja rauhallista makoilua joka lopulta johti äidin ja tyttären yhteisiin, lähes kolmituntisiin päiväuniin.
Iltapäivällä lähdimme käymään kaupungissa, haettiin apteekista lääkkeet ja suunnattiin taas äitini luokse. Perjantai-ilta sujui maltillisesti, neitikin alkoi vaikuttaa jo hieman pirteämmältä.
Lauantaina nukuttiin onneksi pikkuisen pidempään. Prinsessa oli lähes oma itsensä joten uskalsin jättää mummolle vastuun ja lähteä töihin. KARJALOHJALLE.
Tiesin, että jos aion Sammatin kautta kuten ajo-ohjeissa sanotaan, niin joudun kurvaamaan Lohjan keskustan kautta. Ajatuksissani ajoin kuitenkin risteyksen ohi, ja jouduin kiertämään Mustion kautta. Onneksi en myöhästynyt.
Alkuvuodesta, kun tuohon hommaan lupauduin, en ilmeisestikään tajunnut mitä nudemiljöökuvaus tarkoittaa. Saati sitten sellaisella kurssilla mallina oleminen. Totuus kuitenkin paljastui pian. Tiedossa oli kaksi päivää maastossa poseeraamista, luonnollisestikin ilman vaatteita. Tunti kuvaamista ja vartin tauko. Tunti kuvaamista, vartin tauko..
Lauantai sujui kuitenkin hyvin, makasin jäkälällä ja kurkin rantasaunan kulman takaa. Tosin tutuksi tulivat myös kusiaispesät, ja muurahaisia löytyi päivän päätteeksi JOKA paikasta. Lisäksi erehdyin paluumatkalla ajamaan Sammatin kautta, mutkaista tietä riitti ehkä kolmekymmentä kilometriä, kun toista kautta kertyi ehkä kymmenen..
Sunnuntaina heräsin jo kuuden jälkeen, yhdeksältä alettiin kuvaamaan. Neiti jäi taas mummolaan. Ensimmäisenä vuorossa oleva kurssilainen keksi, että haluaa kuvia kun olen järvessä. Siispä kylpytakki rannelle ja veteen. Poseeramista jääkylmässä vedessä, ilman lämpötila reilusti alle kymmenen astetta, ja taivaalta lisää vettä… Enpä tainnut enää lämmetä koko päivänä.
Illalla lapsikin oli jo suunnilleen toipunut, lämpöä oli enää hieman. Annoin kuitenkin vielä kaiken varalta lääkeen yötä vasten.
Maanantaille oltiin suunniteltu uintireissua -tällä kertaa uikkarit päällä lämpimässä altaassa- mutta jätettiin väliin prinsessan puolikuntoisuuden vuoksi. Sen sijaan käytiin mummolassa syömässä, ja hieman myös Espoon puolella shoppailemassa..
Tiistaina oli jäljellä enää pakkaaminen ja suuntaaminen kentälle. En ymmärrä, imevätkö matkatavarat ilmankosteutta reissussa vai mistä paisumisilmiö johtuu, mutta laukku ei meinannut mahtua kiinni. Ja lähtöselvityksessä sille oli tullut painoakin lisää, vaaka näytti reilusti kolmeakymmentä kiloa….
Oulusalosta suunnattiin lähes suoraan ultraan, onneksi meillä oli tällä kertaa se ihana lääkäri jonka kanssa tehtiin tuttavuutta jo lapsettomuuspolilla. Naureskeli vaan, että turhaan yritettiin esikoista monta vuotta, kun kerta toinenkin pääsi alulle näin helposti.. Kaikki ”Pupulla” kuitenkin hyvin ja kuviakin saatiin kotiinviemisiksi.
Väsyneinä saavuimme kotiin, ja painuttiin melkein heti nukkumaan. Lapsikin nukkui keskeytyksettä kellon ympäri! Eli oma sänky on sittenkin se paras..
Reissun tuloksena iso pullo käyttämättä jäänyttä kuumelääkettä, reilusti univelkaa, useita hyönteisten pistoja/puremia, huomattava määrä sukulaisten tapaamisia ja paljon herkuttelua. Sekä muutama uusi paikkakunta mun ”SinneEnKoskaanMuttaisi”-listalleni, Sammatti ja Karjalohja. Lohja siltä listalta löytyi jo ennestään.