Oltiin aamulla seurakunnan perhekerhossa. Vika oli reppana ihan kummissaan, ja tajusin että eihän se ole muita lapsia juuri nähnyt kuin omat sisaruksensa. Joten ihan hyvää harjoittelua pojalle tuo, syksyistä päiväkotihoidon aloittamista ajatellen. Jatkossa voisi joskus ottaa isotkin mukaan, ja viedä sitten hoitoon syömään ja päiväunille.
Yhteishaku olisi käynnissä. Kävin itseni kanssa kamppailua, ja lopulta myönnyin – heittäydyn mielummin sosiaalipummiksi kuin haen teinien kanssa samalle luokalle. Jos pääsen elokuussa aikuispuolelle, niin sitten aloitan sen, mutta mikäli sopivaa linjaa ei ala, niin aion hyvällä omatunnolla keskittyä puoli vuotta itseeni. Otan avoimesta yliopistosta jotain jonka teen omassa tahdissani, ostan salikortin ja lataan akkuja. Yritän vakuutella itselleni, että olen sen ansainnut – ja onhan se Vikallekin parempi, jos pystyy olemaan aluksi päiväkodissa hieman lyhyempää päivää.
Tähän asti oon voinut olla suhteellisen ylpeä musiikkimaustani – tai ainakaan sitä ei ole tarvinnut hävetä. Koneelta on löytynyt esimerkiksi Whitesnakea, Meat Loafia, Don Huonoja, Lumoa, Ruoskaa, CMXää, Kotiteollisuutta, Viikatetta, Red Hot Chili Peppersiä, Maija Vilkkumaata ja Lowe Motor Corporationia. No okei, on siellä pari levyllistä Anna Erikssoniakin ollut.
Eilen kävin kaupassa, ja eksyin pitkästä aikaa levyhyllylle. Mukaan tarttui lisää Erikssonia, sekä parin levyn verran myös (tätä mä en sitten myönnä kertoneeni julkisesti!) [URL=http://www.youtube.com/watch?v=VUoguvHiJOk]Anne Mattilaa.[/URL] Nöyryyttävintä asiassa on ehkä se, että levyn omistamisen tuottaman perushäpeän lisäksi joudun myöntämään tuon oikeasti kuulostavan hyvältä! Olenkohan mä saanut tuosta rollaattorista jonkun mummomusiikkitartunnan?